Olisiko teillä hetki aikaa puhua tunteista?

Helsingin yliopiston professori Katariina Salmela-Aron laatima kyselytutkimus kertoo sen, minkä iso osa opiskelijoista jo tiesi: korona-aika ja etäopiskelu on lisännyt uupuneiden tai uupumisriskissä olevien määrä on huolestuttavassa nousussa. Salmela-Aron kyselyihin vastanneista jopa 60 prosenttia on täysin uupunut, tai vakavassa uupumisriskissä. 80 prosenttia kyselyyn vastanneista oli naisia.

Uupumus ja väsymys ovat olleet vahvasti läsnä viime syksynä ja alkuvuodesta. Nämä eivät kuitenkaan ole ainoita tunteita, mitä olemme kokeneet. Voisi sanoa, että etäopintojen aikana elämä on ollut yhtä tunteiden vuoristorataa – niin positiivisten kuin negatiivistenkin tunteiden osalta. Nalle Puhin sanoin: — olet urheampi kuin uskot, vahvempi miltä vaikutat ja viisaampi kuin tiedätkään.

Yksinäisyys

Yksinäisyyden tunne ei varmastikaan ole jäänyt keneltäkään kokematta koronapandemian aikana. Sen absoluuttisuus on kuitenkin tullut järkytyksenä monille, ainakin niille, jotka ovat muuttaneet vieraalta paikkakunnalta opiskelemaan, tai niille, jotka asuvat yksin. Kun ketään ei oikein voi nähdä ja Zoom-yhteys ei toimi, niin on helppo vaipua epätoivoon ja yksinäisyyteen.



Häpeä ja riittämättömyys

Häpeää on aiheuttanut koronapandemian aikana ainakin tunne siitä, että ei tee tarpeeksi. Monesta voi tuntua siltä, että koulukaverit loistavat arvosanoillaan tai jaksavat herätä aamulla ja mennä kirjastoon opiskelemaan. Siitä voi syntyä tarpeetonta vertailua ja häpeää siitä, että itsellä ei välttämättä ole resursseja tehdä niin. Etenkin valtsikassa, jossa kilpailu on kovaa ja kaikki ovat järkyttävän fiksuja, itsensä vertailu muihin ja riittämättömyyden tunne omista arvosanoista tai koulumenestyksestä ovat monille tuttu todellisuus. Lisäksi valtsikalle ominainen järjestöaktiivisuus voi aiheuttaa häpeää siitä, että itsellä ei ole jaksamista tehdä mitään ylimääräistä koulunkäynnin ja yleisen selviytymisen lisäksi.

Motivaation puute ja merkityksettömyys

Kun päivät kuluvat vain tietokoneen ääressä yksin, ja jokainen päivä tuntuu samalta, on helppo kokea motivaation puutetta ja jopa merkityksettömyyden tunnetta. Kun mikään ei motivoi, koko elämä tuntuu pysähtyneeltä ja arvosanat ovat toinen toistaan huonompia, voi helposti tulla ajatus siitä, että millään ei ole mitään väliä. Kun ei ole motivaatiota opiskella edes niitä asioita, jotka ennen olivat intohimo, ei välttämättä tunnu siltä, että koulunkäynnissä ylipäätään on järkeä.

Turhautuneisuus, Avuttomuus, Epävarmuus, Tyhjyyden tunne

Opiskeluiden aloittaminen tarkoittaa myös uutta yliopistomaailmaa, joka on monelle meistä ollut täysin vieras. Uuteen elämänvaiheeseen astuminen yksin tietokoneen ruudun välityksellä voi luoda tyhjyyden ja avuttomuuden tunteen. Aktiiviset tuutorit ja avuliaat kanssaopiskelijat ovat olleet monen pelastus, mutta epävarmuus kalvaa silti mieltä. Kursseilla kysymysten esittäminen ja aiheista kurssilaisten kanssa keskusteleminen on väistämättä jäänyt etäyhteyden myötä vähemmälle, mikä on luonut monelle opiskelijalle kuvan, että opinnot etenevät sumussa. 

Odotukset opiskelijaelämästä eivät fuksien osalta ole vastanneet todellisuutta. On turhauttavaa huomata normaalin elämän keskeytyneen samalla kun nuoruusvuodet rakentava arvokas opiskeluaika hupenee. Turhautumista aiheuttaa myös se, ettei koronatilanteen kestosta ole kenelläkään varmaa tietoa. 

Ylpeys 

Vaikka opintojen alkamiseen on liittynyt paljon vaikeita kokemuksia ja epäonnistumisen tunteita, on meillä fukseilla myös valtavasti syytä olla tyytyväisiä itseemme. Monille pitkältä ja toivottomalta tuntuvan hakuprosessin jälkeen unelmien koulupaikan saaminen on kasvattanut itsevarmuutta ja ylpeyden tunnetta. Etäopiskelu on aiheuttanut monelle valtavasti haasteita niin oman suoriutumisen kuin mielenmaisemankin osalta. On kuitenkin hyvä muistaa, että keskellä globaalia pandemiaa edes pystyssä pysyminen tai kurssilta läpi pääseminen antavat aihetta ylpeyteen. 

Arjen arvostus

Arjen ja arkisten asioiden arvostus on kasvanut korona-aikana aivan valtavasti. Pienetkin normaalit hetket, kuten esimerkiksi ystävän näkeminen tai kahvilassa käynti antavat energiaa pitkäksi aikaa. Aina kun elämään saa hitusenkin vanhaa normaalia, pieni toivonpilkahdus nostaa päätään. Ehkä vielä joku kaunis päivä (toivottavasti pian) elämä palautuu edes lähelle sitä normaalia, mihin olimme tottuneet ennen koronapandemiaa. Se on ainakin varma, että enää ei tee mieli valittaa liiallisista sosiaalisista kontakteista. Kuten nyt tiedämme, mikään ei ole itsestäänselvyys.

Kiitollisuus

Vaikka kaikki välillä tuntuu merkityksettömältä ja tulevaisuus näyttäytyy epävarmana, kiitollisuuden tunne esimerkiksi terveydestä tai ystävistä tai ylipäätään siitä, että on selviytynyt taas yhdestä periodista, tulee vahvana esiin. Vaikka välillä tuntuu rankalta, niin rankoista ajanjaksoista selviytyminen lisää kiitollisuuden tunnetta entisestään. Lisäksi alati lisääntyvä valo ja kevään tulo antavat aihetta kiitollisuuteen.

On tärkeää muistaa, että kaikki tunteet, niin ylitsevuotavilta tuntuvia kuin ne saattavatkin olla, ovat elämän suola ja pippuri. Ilman tunteita elämä olisi aika tylsää – toki joskus helpompaakin. Tärkeintä on muistaa olla armollinen itselleen sekä muille. Kaikki me yritämme vain selviytyä uudessa ja erikoisessa tilanteessa. Normaali selviytyminen on pandemia-aikana kuin olympiamitalin voittaminen, ja siitä pitää olla ylpeä. Armollista, onnellista, aurinkoista ja toivontäyteistä kevättä kaikille.

Ruth Erkkilä ja Lyydia Laukkanen

Vallan fuksiblogi osa 4: Aika – mahdollisuuksia vai rajoituksia?

Valta ry:n fuksiblogissa kolme ensimmäisen vuosikurssin opiskelijaa kertovat opiskelustaan politiikan ja viestinnän kandiohjelmassa Helsingin Yliopistossa ja raportoivat kuulumisiaan ympäri lukuvuoden.

Aika on suhteellista. Yhdelle kolme päivää on sopiva aika kirjoittaa usean tuhannen sanan essee, käydä läpi kymmenittäin luentomateriaalia ja saada tenttikirja puoleenväliin luettua, toiselle taas sama aika suhteutuu kahdeksi tuotantokaudeksi uusinta netflix-sarjaa. Valtiotieteilijänä en tosiasiassa tiedä ajan suhteellisuudesta tai Albert Einsteinista mitään, mutta yllä kuvaamani tilanne sai minut pohtimaan aikaa ja sen tuomaa ikuista mahdollisuuksien ja rajoitusten dilemmaa. Huomasin jo hyvissä ajoin opinnoissani, että minulla ei välttämättä ollut aikaa tehdä kaikkia haluamiani asioita ja samalla tunsin olevani kiireessä opintosuoritusten kanssa. Tämä sai minut pohtimaan mihin aikaa kuluu yliopistossa ja miten pystyn hyödyntämään kaiken aikani mahdollisimman hyvin.

Ajankäytön voi jakaa yksinkertaistetusti kolmeen kategoriaan: opiskelu ja sen monet muodot, harrastukset ja vapaa-aika sekä välttämättömät tarpeet. Kuitenkin hyvin usein nämä kategoriat menevät limittäin ja näin ollen sekä vievät aikaa toisiltaan että tekevät kulloisestakin toiminnasta vähemmän tehokasta.

Opiskelu yliopistossa on hyvin moninaista ja sen takia siihen sisältyy paljon erilaisia aikaa vieviä komponentteja. Luennot, tenttikirjojen lukeminen ja erilaiset kirjoitustehtävät vievät ehdottomasti suurimman osan koulutyöhön menevästä ajasta. Toisinaan myös erilaiset ryhmätyöt ja projektit saattavat viedä aikaa, mutta suurin ajan kuluttaja on kuitenkin ehdottomasti itsenäinen lukeminen ja materiaalien opiskelu. Lukio-opintoihin verrattuna kouluun menevä aika ei ole massiivisesti kasvanut, mutta opiskelussa aikaa vievien osa-alueiden väliset suhteet ovat merkittävästi erilaiset.

Harrastuksiin ja vapaa-aikaan menevän ajan määrä puolestaan on yksilöllisesti hyvin vaihtelevaa opiskelijoiden välillä. Toiset haluavat käyttää enemmän aikaa liikkuen, lukien tai katsoen elokuvia, kun taas toiset käyttävät saman päivittäisen ajan opiskeluun. Kuitenkin yliopiston taholta yleisiä aikaa vieviä tekijöitä on järjestötoiminta, tapahtumat ja speksi. Monet valtsikalaiset lähtevät jo ensimmäisenä vuotena mukaan erilaisiin yliopistonalaisiin järjestötoiminnan muotoihin kuten ainejärjestöihin. Nimenomaan ainejärjestöt järjestävätkin jatkuvalla syötöllä erilaisia kiinnostavia tapahtumia, jotka täydentävät vaihtelevasti fuksien kalentereita. Speksiin osallistuminen on kolmas merkittävä aikaa vievä vapaa-ajan toiminta, joka etenkin vuoden alusta tuntui vievän kiitettävän palstan osallistujiensa viikoista.

Kaiken tämän kumulaationa saattaakin olla alussa mainitsemani ajan riittämättömyyden tunne, joka puolestaan saattaa muuttua suoraan stressin ja ahdistuksen tunteiksi. Monet kokevatkin jossain fuksivuoden vaiheessa ajan puutteeseen liittyvää stressiä, kun vasta-aloittaneet opiskelijat pyrkivät tasapainoilemaan uusien opiskelutehtävien viemän ajan ja lukemattomien vapaa-ajan mahdollisuuksien välillä. Näissä tilanteissa tasapaino ja lepo nousevat äärimmäisen merkityksellisiksi. Kaikkien koulutehtävien ja juhlien väliin on mahduttava myös lepoa, sillä rauhoittumisen ja stressistä irtioton avulla henkilökohtaista ajankäyttöä on helpompi hallita ja kaiken käytössä olevan ajan pystyy käyttämään tehokkaasti – tarkoitti tehokas sitten usean tunnin keskittynyttä lukurupeamaa tai koko illan kestävää sitsailua.

Valtsikassa opiskelu on myös ajanhallinnallisesti joustavaa. Kurssien suoritustapojen ollessa monipuolisia, voi opiskelija usein itse päättää miten opiskelunsa aikatauluttaa. Toiset haluavat tenttiä kurssit pelkillä kirjoilla, kun toisille tavallinen luentoihin pohjaava kurssikoe on parempi. Näin kaikille muodostuu omat viikottaiset aikataulut ja tavoitteet opiskelulle. Fuksivuonna onkin alusta alkaen hyvä ymmärtää joustavuuden tärkeys ja pyrkiä ymmärtämään, että kaikkiin tapahtumiin ei tarvitse keretä, koska uusia tapahtumia tulee jatkuvasti. Opiskelu puolestaan kannattaa luoda suunnitelmallisuuden avulla itselleen sopivaksi, jotta ajoittaiset netflixbinget eivät jätä huonon omantunnon tunteita.

Aika kannattaa nähdä heti opiskelujen alusta ja miksei koko opiskelun ajan mahdollisuuksien kentäksi. Jokainen päivä on mahdollisuus osoittaa itselleen oman suunnitelmallisuuden ja ajankäytön kyvyt sekä saavuttaa päivittäisiä tavoitteita. Tavoitteellisuuden kautta aika muuttuu vain välineeksi ja työkaluksi, jolla opiskelija voi saada aikaan haluamiaan asioita. Nämä halutut asiat puolestaan ovat niitä minkä takia me kaikki olemme tähän kouluun alunperin hakeneet oppimisen hetkistä hauskoihin juhliin ja kiinnostavia tapahtumista lukemattomiin unohtumattomiin kokemuksiin. Aika voi olla ajoittain suhteellista ja rajallista, mutta mikä tärkeintä se on sinun aikaasi. Pidä siitä siis kiinni ja nauti joka hetkestä!

Oskari

Kirjoittaja on politiikan ja viestinnän vuoden 2018 fuksi Helsingin Yliopistossa.