Täällä kirjoittaa polvin fuksi vuosimallia 2024. Fuksiutta on nyt kulunut seitsemän viikkoa, ja jonkin näköisellä varmuudella voisin jo sanoa tietäväni jotain opiskelijaelämästä näin ensimmäisen tenttiviikon kynnyksellä… ainakin tiedän paljon enemmän kuin vielä muutama viikko sitten.
Pääsin lukemaan politiikkaa ja viestintää suoraan lukiosta todistuksella. Polvi valikoitui hakukohteeksi, sillä täällä yhdistyvät monipuolisesti monet minua kiinnostavat asiat: yhteiskunnallisten ilmiöiden laaja ymmärtäminen yksilöistä isoihin instituutioihin, kansainvälisyys ja konkretia, sekä historian liittäminen kuvaan nykyajasta. Lisäksi täällä paljon käytetyt lukeminen, kirjoittaminen ja yleinen analysoiva keskusteleminen ovat minulle mieluisia tapoja oppia. Polvissa jokaisen tutkinto on hieman erilainen, mikä myös kiehtoi: asioita voi sivuaineiden kautta lähestyä vaikka miltä kantilta. Toisaalta oli ennakkoon vaikea hahmottaa, mitä opinnot valtsikassa todella pitävät sisällään, joten elokuun viimeinen viikko tuntui loikalta tuntemattomaan. Toistaiseksi olen kuitenkin ollut päätökseeni tyytyväinen ja kurssit ovat vetäneet mukaansa. Odotan innolla tarkempaa syventymistä johdantokursseilla esiteltyihin aiheisiin opintojen edetessä.
Monet asiat, jotka kuukausi sitten jännittivät, ovat nyt selvinneet, mikä tuntuu hyvältä. Tiedän, miten luennoilla tulee käyttäytyä (siellä on paljon pistorasioita pöytien alla ja professoreilta saa aina kysyä, jos on epävarma). Tiedän myös, mitä sitseillä tehdään ja ei tehdä (ainakin on hauskempaa, jos laulaa kovaa, joten jatkossa varmistan, että ääntä riittää). Olen löytänyt kavereita ja saanut ensimmäiset haalarimerkit. Minulla on lukujärjestys joksikin aikaa eteenpäin, osaan suhteellisen hyvin suunnistaa keskustakampuksella ja tiedän, mistä etsiä tietoa opintoihin liittyen. Tiedän myös, mikä ero on approilla, sitseillä ja excuilla. On myös täysin normaalia, ettei kaikkea vielä tiedä. En todellakaan tiedä, mihin jonain päivänä menen töihin, saati minkä pääaineen valitsen, mutta uskon oikean reitin muotoutuvan hiljalleen nyt, kun on päästy alkuun.
Olen huomannut kavereiden merkityksen kasvaneen entisestään. Opiskelu on paljon mukavampaa seurassa ja aina löytyy joku toinen, joka stressaa samasta asiasta. Koen samanhenkisten ihmisten löytämisen olleen helppoa. Olen osallistunut moneen tapahtumaan, joita vanhemmat opiskelijat ovat järjestäneet: jo nyt on sitsattu, laulettu karaokea, juostu ympäri kaupunkia muutamaankin otteeseen sekä mökkeilty, mutta myös lounastettu, opiskeltu, höpötetty ja pelattu fudista (Mahti <3). Kaikki toiminta ei siis vaadi hurjaa panostusta. Opiskelijayhteisön osaksi kasvamista edesauttaa oma aktiivisuus, jonka tärkeyden painottamiseen yhdyn täysin. Tietysti opintojen kiinnostavuus on olennainen asia, mutta väitän sosiaalisen viihtymisen painaneen ensimmäisinä viikkoina vaakakupissa vielä enemmän. Kaverit muistuttavat siitä, ettei opiskelu oikeasti ole niin vakavaa, ja ovat tukena, kun tuntuu, että kaikki uusi on pyyhkäissyt vanhan ja tutun tieltään. Omassa kasvussa ja itsensä löytämisessä kavereiden merkitystä ei voi liikaa korostaa.
Montaa asiaa osasin odottaa, mutta arkipäivien vapaus on päässyt yllättämään. On niin outoa mutta aivan ihanaa, että kahdelta iltapäivällä olen kiireettömällä lounaanjälkeisellä kävelyllä ystävän kanssa, eikä todella ole muuta paikkaa, missä pitäisi olla. Olen tänä syksynä jopa päässyt oikeasti nauttimaan kauniista iltapäivistä ulkona! Vapauden ja itsenäisyyden mukana on kuitenkin tullut myös herääminen todellisuuteen: tässähän todella luodaan rutiineja ja valmiuksia loppuelämää varten. Jatkuvasti täytyy tehdä päätöksiä ja valintoja, oikeasti taas opiskella kovasti ja ennen kaikkea kyetä suunnittelemaan ja aikatauluttamaan pieniä sekä merkittävämpiä asioita. Odottamani mahdollisuus muokata yliopistossa opintoja oman mielen mukaan onkin paljastanut kinkkiset puolensa. Rehellisesti sanottuna monena päivänä stressi siitä, mihin päädyn opintojen jälkeen, on painostanut, ja riittämättömyyden tunne kalvanut. Toisaalta huomaan ajattelevani maailmasta ja omasta tulevaisuudesta useimpina päivinä yhä laajemmin ja realistisemmin, mikä on aika siistiä, ja on fuksisyksy päällimmäisin puolin ollut tosi hauska kaikkine riehakkuuksineen! Fiilikset ovat siis vaihdelleet ääripäistä toiseen, mikä taitaa myös olla normaali osa uuteen merkittävään elämänvaiheeseen siirtymistä.
Viimeisenä löytönä nostan uuden kantapaikkamme, opiskelupäivien valon: Unicafén, josta saa helpotusta ahdistuneimpiinkin päiviin. Unicaféssa käydään parhaat keskustelut! Ruoka on herkullista, monipuolista ja halpaa unohtamatta tuoretta leipää. Unicafét eroavat kuitenkin hieman toisistaan, joten tässä tulee minun listaukseni keskustakampuksen (buffet-)ravintoloista ensimmäisten viikkojen perusteella.
Metsätalo:
- kotoisin Unicafé
- toimiva U:n muotoinen järjestelmä
- plussaa sohvista
- lyhyt etäisyys moneen paikkaan
- jotenkin herättää sympatiaa luonnonvalon puutteesta huolimatta (tai siitä johtuen)
- yleensä ainakin yksi tosi hyvä ruokavaihtoehto
Soc&Kom
- kaunis sisäpiha ja isot ikkunat -> valoisuus
- pieni mutta sympaattinen paikka kunhan ei satu ruuhka-aikaan paikalle
- täytyy kävellä vähän, mutta + reitti on kiva
- usein paras ruoka, mutta – rajoitetummat aukioloajat
Porthania (tullut käytyä eniten tässä)
- kiva terassi
- lähellä luentoja
- ei kovin esteettinen ja aina tosi täynnä
- linjastoilla aina ärsyttävästi vähän eri tarjonta, mikä vaatii tarkkuutta
- isoa plussaa itseleikattavasta tosi tuoreesta leivästä
Kaivopiha
- isoimpana miinuksena kaukainen sijainti kampuksesta
- aina täyttä
- ei niin esteettinen ja vessoissa outo valaistus
- plussaa kuitenkin salaattilautasista ja laajoista aukioloajoista
Lisää löydettävää tähän vuoteen mahtuu vielä paljon. Syksyn aikana pääsen vielä kokemaan ainakin VOOssen (polvin risteily Tukholmaan), ensimmäiset vuosijuhlat ja paljon uutta opittavaa uusilta professoreilta. Toivottavasti saamme loppusyksystä pukea jalkaan ensimmäistä kertaa myös punaiset haalarit. Odotan päätyväni moneen odottamattomaan tilanteeseen sekä toivon mukaan myös palasten loksahtelua paikoilleen.
Hanna
0 Comments