Category: Fuksiblogi

FUKSISYKSYN NOSTO: MAHTI UNITED

Leave a comment

Polvin jalkapallojoukkue Mahti United pärjäsi menestyksekkäästi tämän syksyn Valtsikan jalkapalloturnauksessa pelaten tiensä aina finaalin asti, jossa sen lopulta kukisti Real Torspo. Vaikka finaalitappio kirveli, herätti saumaton ja hieno joukkuepeli luottamusta kirkkaammasta tulevaisuudesta.  

Itse lähdin Mahti Unitedin mukaan, koska olin orientaatioviikkoa lukuunottamatta joutunut jäämään pois useista opiskelijatapahtumista. En tuntenut muita, jotka olisivat olleet kiinnostuneita lähtemään mukaan pelaamaan. Aluksi en ollut ihan varma yksin menemisestä, koska …syyt. Näin jälkiviisaana voin vinkata tuleville fukseille, että kannattaa vaan tehdä eikä miettiä. 

Fuksina muihin opiskelijoihin tutustuminen on tietysti suhteellisen helppoa, kun syksy on täynnä opiskelijatapahtumia. Jos kuitenkin kaipaa ripauksen tehokkuutta uusien kavereiden saamiseen, kannattaa tulla mukaan Mahti Unitedin toimintaan. Jo ensimmäisen pelin jälkeen tuntui, kuin olisin tuntenut muut ennestään. Pelaajia on fukseista maisteriopiskelijoihin. Valtsikan peleissä on mukana iso kirjo pelaajia eri harrastustaustoilla, joten mukaan voi tulla kuka tahansa.  

Joukkueen toiminnasta innostui tänä syksynä moni muukin fuksi. Yksi heistä on topparina ja laitapuolustajana pelannut Julius. Pallollisesti varmana ja hyvänä tsempparina joukkueen alakerrassa häärinyt puolustaja oli mukana sekä Unisportin jalkapallosarjassa että Valtsikan futisturnauksessa. 

Suosittelisitko Mahti Unitedia ja sen tapahtumia tuleville fukseille? 

  • Suosittelen ehdottomasti! Ensinnäkin Mahdin tapahtumiin osallistuminen on oiva tapa tutustua uusiin opiskelutovereihin, niin fukseihin kuin vähän vanhempiin opiskelijoihin. Mahdissa on myös loistava yhteishenki: peleissä kaikki saavat pelata, joten mukaan kannattaa tulla, vaikka palloon ei olisi hetkeen koskenut. Urheilu ja pallon potkiminen tuo muutenkin hyvää tasapainoa syksyn fuksiriennoille.  

Mikä oli parasta fuksisyksyssä? 

  • Eräs suosikkitapahtumistani oli perinteinen valtsikan futisturnaus, jossa Mahti jäi viime syksynä täpärästi hopealle. Kenties kyseinen vääryys päästään ensi vuonna korjaamaan yhdessä uusien fuksien kanssa. Polvin fuksisyksy oli muutoinkin antoisa. Sitsien ja juhlien ohella siihen mahtuivat myös mökki- ja telttareissut, joista tykkäsin kovasti. Kaikista parasta olivat kuitenkin uudet tuttavuudet, joista monia voin jo ilolla kutsua ystävikseni. En voi siis muuta kuin suositella polvia, ja tietysti Mahtia. Nähdään syksyn peleissä! 

Hilppa Tuomainen

“Ken on fuksi -21…

Leave a comment

…ylös nouskohon,” laulu raikaa Alina-salissa sitsi-illan päätteeksi. Olen fuksi -21 ja äärettömän onnellinen siitä, että voin kavuta säkeen kuullessani jakkaralle, kohottaa maljan kohti kattoa ja nauttia sitsikansan seurasta.

Aloittaessani opinnot polvissa, näytti fuksisyksyn kulku nimittäin vielä kovin epävarmalta. Orientaatioviikolla värjöttelimme ilta toisensa jälkeen pimeissä puistoissa ja yritimme tutustua toisiimme, vaikka juttukaverin kasvoja oli hankalaa erottaa keskiyön hämärässä. Pitkin keskustaa fuksiaisten rasteja kierrellessä olin kuitenkin todella kiitollinen ulkotapahtumista, sillä vielä kesällä olin pelännyt, etten näkisi vilahdustakaan muista fukseista.

Polvin fukseja ja keskikesän taikaa Vallan juhannussitseillä (marraskuu 2021).

Pian kalenteri alkoi täyttyä sellaisistakin tapahtumista, joita en ollut uskaltanut edes toivoa järjestettävän. Hittiputken tahtiin päästiin tanssimaan muun muassa sitsien jatkoilla, saunan lauteilla ja jopa länsinaapurin aluevesillä. Aiemmin minulle täysin tuntematon potpuri alkoi luonnistua ulkomuistista jo lokakuussa. Tapahtumien lämmin tunnelma on kantanut läpi pimenevän syksyn, eikä edes itsenäisyyspäivän soihtukulkue onnistunut kylmäämään henkisesti, vaikka varpaissa ei Senaatintorille tultaessa ollutkaan tuntoa jäljellä. Soihtujen hohteessa sydän täyttyi kiitollisuudesta koko syksyä ja ihania fukseja kohtaan.

Kannunvalajien fuksitoimikunta 2021 etelänmatkalla Tallinnassa.

Pelkää puistohengailua ja risserallia fuksisyksy ei ole ollut. Omaa opintosuunnitelmaa rakennellessa ja ensimmäisten kurssien luentoja kuunnellessa olen useamman kerran pysähtynyt pohtimaan paikkaani tässä kokonaisuudessa. Polvin valikoituminen yhteishaun ykköskohteeksi ei ollut minulle viime keväänä mikään läpihuutojuttu. Olin kyllä kiinnostunut viestinnästä, mutta sen kylkeen liimattu politiikka tuntui etäiseltä.

Ehkä juuri epävarmuuteni vuoksi uudet opinnot ovat innostavan ja mielenkiintoisen lisäksi tuntuneet myös pelottavilta ja omat taidot vähintäänkin kyseenalaisilta. Etäluennoilla omaa hämmennystä ei ole voinut peilata kurssikavereiden katseista, vaan sen kanssa on jäänyt yksin. Tuntui, kuin kaikki muut Zoom-ikonit olisivat olleet itseäni perehtyneempiä, kysyneet valistuneempia kysymyksiä ja näyttäneetkin piirun verran akateemisemmilta kaikessa harmaudessaan.

Valta ry:n vuosijuhlilla hankalat tunteeni puki sanoiksi toimittaja Katri Makkonen, joka puheessaan muisteli omaa fuksivuottaan ja epävarmuuden tunteita, joita koki yliopisto-opintojen edessä. Urallaan menestyneen alumnin muistelmat tuntuivat niin lohduttavilta ensimmäisen periodin tenttirumban jälkeen, että myönnän tirauttaneeni muutaman kyyneleen led-kynttilöiden lepatuksessa.

Itsenäisyyspäivän soihtukulkue.

Nyt joululoman lähestyessä täytyn toiveikkuudesta, sillä viimeisimmän tiedon mukaan opetus siirtyy keväällä Zoomista kampukselle. Opinnot ovat alkaneet tuntua omilta, mutta etäopiskelu tuntuu edelleen tuskaiselta, joten lähiopetus on erittäin tervetullutta. Porthanian pyöröovista ravaamisen lisäksi odotan innolla haalarien saapumista alkuvuodesta, sekä tietysti kevään tapahtumia, sillä penkkarit koronalle menettäneenä abiturienttina suhtaudun kaikenlaisiin haalariasuihin sekä biletykseen erittäin vakavasti.

Tuuli Pänkäläinen

Soli siinä

Leave a comment

Fuksivuosi on nyt taputeltu. Korona-ajan fuksivuonna arki oli erilaista, uutta ja haastavaa, mutta kuitenkin omalla tavallaan palkitsevaa. Kun pohdimme mennyttä fuksivuotta nyt kesällä, on päällimmäisinä tunteina onnistumisen tunne, sekä kiitollisuus saaduista ystävistä ja yhteisistä kokemuksista. Silläkin riskillä, että suututamme jokaisen lukijan, voisimme jopa kutsua mennyttä vuotta melkoiseksi jaetuksi sukupolvikokemukseksi, joka tulee yhdistämään meitä vielä pitkään.

Vuoteen kuului myös paljon asioita, joista emme välttämättä haluaisi luopua. Vaikka odotamme malttamattomina liveluentoja, monipuolisempia tapahtumia ja normaalia arkea kirjastoissa ja unarissa, on myös paljon asioita, joita haluaisimme jättää osaksi yliopistoelämää. Esimerkiksi mielipiteitä jakavat Zoom-kokoukset, luentotallenteet sekä läsnäolopakottomuus. Nämä asiat lisäisivät selkeästi kurssien ja opiskelun joustavuutta sekä esimerkiksi töiden ja koulun yhdistämistä paremmin.

On myös paljon asioita, joille malttamattomina haluamme heittää hyvästit. Näitä ovat esimerkiksi etäluennot, Zoom-hengailut ja etätapahtumat. Etäisyydestä – oli se sitten kanssaopiskelijoista, professoreista tai ihan fyysisistä paikoista, kuten kirjastoista tai luentosaleista – monet fuksit ovat saaneet jo tarpeekseen. Vaikka läppärin kautta koulua onkin voinut käydä Mänttä-Vilppulassa tai Espanjassa, oli fuksien toiveet selvät: läheisyyttä ja yhteisöllisyyttä kaivataan nyt enemmän kuin koskaan.

On myös paljon asioita, jotka varmasti jäävät elämään perinteinä myös tuleville fukseille. Yksi näistä on esimerkiksi tuutoreiden fuksimökin sijaan järjestämä metsäretki Nuuksioon. Kun kysyimme kanssafukseilta asioita, jotka jäivät mieleen, metsäretken mainitsivat lähes kaikki. Vaikka fuksimökki tulevina vuosina järjestetäänkin, on uusilla tuutoreilla motivaatiota raahata uudet opiskelijat metsän keskelle. 

Puistohengailut olivat monien mielestä mukavia, vaikka toki myös normaaleja tapahtumia toivottiin. Etäaika ja sen tuomat haasteet pakottivat eräänlaiseen luovuuteen sekä saavutettavuuden lisäämiseen. Pohdimme myös sitä, miten puistossa hengailtaessa on ollut ehkä helpompaa olla esimerkiksi juomatta alkoholia: kun normaalisti esimerkiksi tapahtumien jatkot olisivat olleet baarissa, on puistoissa ollut paljon matalampi kynnys osallistua, vaikka ei esimerkiksi joisi alkoholia. Lisäksi puistohengailu on ilmaista. Kun ei tarvinnut huolehtia lippujen hinnoista tai baarien sisäänpääsymaksuista, oli varmasti monelle helpompi osallistua.

Meidän matkamme fuksiblogin kirjoittajina päättyy näillä sanoilla tähän. Haluamme kiittää teitä kaikkia, jotka olette olleet tekemässä meidän ensimmäisestä opiskeluvuodestamme unohtumattoman, ja seuraamassa meidän seikkailuitamme myös täällä fuksiblogin puolella. Toivottavasti näemme syksyllä toverit! 

Rakkaudella viimeistä kertaa,

Ruth ja Lyydia


Olisiko teillä hetki aikaa puhua tunteista?

Leave a comment

Helsingin yliopiston professori Katariina Salmela-Aron laatima kyselytutkimus kertoo sen, minkä iso osa opiskelijoista jo tiesi: korona-aika ja etäopiskelu on lisännyt uupuneiden tai uupumisriskissä olevien määrä on huolestuttavassa nousussa. Salmela-Aron kyselyihin vastanneista jopa 60 prosenttia on täysin uupunut, tai vakavassa uupumisriskissä. 80 prosenttia kyselyyn vastanneista oli naisia.

Uupumus ja väsymys ovat olleet vahvasti läsnä viime syksynä ja alkuvuodesta. Nämä eivät kuitenkaan ole ainoita tunteita, mitä olemme kokeneet. Voisi sanoa, että etäopintojen aikana elämä on ollut yhtä tunteiden vuoristorataa – niin positiivisten kuin negatiivistenkin tunteiden osalta. Nalle Puhin sanoin: — olet urheampi kuin uskot, vahvempi miltä vaikutat ja viisaampi kuin tiedätkään.

Yksinäisyys

Yksinäisyyden tunne ei varmastikaan ole jäänyt keneltäkään kokematta koronapandemian aikana. Sen absoluuttisuus on kuitenkin tullut järkytyksenä monille, ainakin niille, jotka ovat muuttaneet vieraalta paikkakunnalta opiskelemaan, tai niille, jotka asuvat yksin. Kun ketään ei oikein voi nähdä ja Zoom-yhteys ei toimi, niin on helppo vaipua epätoivoon ja yksinäisyyteen.



Häpeä ja riittämättömyys

Häpeää on aiheuttanut koronapandemian aikana ainakin tunne siitä, että ei tee tarpeeksi. Monesta voi tuntua siltä, että koulukaverit loistavat arvosanoillaan tai jaksavat herätä aamulla ja mennä kirjastoon opiskelemaan. Siitä voi syntyä tarpeetonta vertailua ja häpeää siitä, että itsellä ei välttämättä ole resursseja tehdä niin. Etenkin valtsikassa, jossa kilpailu on kovaa ja kaikki ovat järkyttävän fiksuja, itsensä vertailu muihin ja riittämättömyyden tunne omista arvosanoista tai koulumenestyksestä ovat monille tuttu todellisuus. Lisäksi valtsikalle ominainen järjestöaktiivisuus voi aiheuttaa häpeää siitä, että itsellä ei ole jaksamista tehdä mitään ylimääräistä koulunkäynnin ja yleisen selviytymisen lisäksi.

Motivaation puute ja merkityksettömyys

Kun päivät kuluvat vain tietokoneen ääressä yksin, ja jokainen päivä tuntuu samalta, on helppo kokea motivaation puutetta ja jopa merkityksettömyyden tunnetta. Kun mikään ei motivoi, koko elämä tuntuu pysähtyneeltä ja arvosanat ovat toinen toistaan huonompia, voi helposti tulla ajatus siitä, että millään ei ole mitään väliä. Kun ei ole motivaatiota opiskella edes niitä asioita, jotka ennen olivat intohimo, ei välttämättä tunnu siltä, että koulunkäynnissä ylipäätään on järkeä.

Turhautuneisuus, Avuttomuus, Epävarmuus, Tyhjyyden tunne

Opiskeluiden aloittaminen tarkoittaa myös uutta yliopistomaailmaa, joka on monelle meistä ollut täysin vieras. Uuteen elämänvaiheeseen astuminen yksin tietokoneen ruudun välityksellä voi luoda tyhjyyden ja avuttomuuden tunteen. Aktiiviset tuutorit ja avuliaat kanssaopiskelijat ovat olleet monen pelastus, mutta epävarmuus kalvaa silti mieltä. Kursseilla kysymysten esittäminen ja aiheista kurssilaisten kanssa keskusteleminen on väistämättä jäänyt etäyhteyden myötä vähemmälle, mikä on luonut monelle opiskelijalle kuvan, että opinnot etenevät sumussa. 

Odotukset opiskelijaelämästä eivät fuksien osalta ole vastanneet todellisuutta. On turhauttavaa huomata normaalin elämän keskeytyneen samalla kun nuoruusvuodet rakentava arvokas opiskeluaika hupenee. Turhautumista aiheuttaa myös se, ettei koronatilanteen kestosta ole kenelläkään varmaa tietoa. 

Ylpeys 

Vaikka opintojen alkamiseen on liittynyt paljon vaikeita kokemuksia ja epäonnistumisen tunteita, on meillä fukseilla myös valtavasti syytä olla tyytyväisiä itseemme. Monille pitkältä ja toivottomalta tuntuvan hakuprosessin jälkeen unelmien koulupaikan saaminen on kasvattanut itsevarmuutta ja ylpeyden tunnetta. Etäopiskelu on aiheuttanut monelle valtavasti haasteita niin oman suoriutumisen kuin mielenmaisemankin osalta. On kuitenkin hyvä muistaa, että keskellä globaalia pandemiaa edes pystyssä pysyminen tai kurssilta läpi pääseminen antavat aihetta ylpeyteen. 

Arjen arvostus

Arjen ja arkisten asioiden arvostus on kasvanut korona-aikana aivan valtavasti. Pienetkin normaalit hetket, kuten esimerkiksi ystävän näkeminen tai kahvilassa käynti antavat energiaa pitkäksi aikaa. Aina kun elämään saa hitusenkin vanhaa normaalia, pieni toivonpilkahdus nostaa päätään. Ehkä vielä joku kaunis päivä (toivottavasti pian) elämä palautuu edes lähelle sitä normaalia, mihin olimme tottuneet ennen koronapandemiaa. Se on ainakin varma, että enää ei tee mieli valittaa liiallisista sosiaalisista kontakteista. Kuten nyt tiedämme, mikään ei ole itsestäänselvyys.

Kiitollisuus

Vaikka kaikki välillä tuntuu merkityksettömältä ja tulevaisuus näyttäytyy epävarmana, kiitollisuuden tunne esimerkiksi terveydestä tai ystävistä tai ylipäätään siitä, että on selviytynyt taas yhdestä periodista, tulee vahvana esiin. Vaikka välillä tuntuu rankalta, niin rankoista ajanjaksoista selviytyminen lisää kiitollisuuden tunnetta entisestään. Lisäksi alati lisääntyvä valo ja kevään tulo antavat aihetta kiitollisuuteen.

On tärkeää muistaa, että kaikki tunteet, niin ylitsevuotavilta tuntuvia kuin ne saattavatkin olla, ovat elämän suola ja pippuri. Ilman tunteita elämä olisi aika tylsää – toki joskus helpompaakin. Tärkeintä on muistaa olla armollinen itselleen sekä muille. Kaikki me yritämme vain selviytyä uudessa ja erikoisessa tilanteessa. Normaali selviytyminen on pandemia-aikana kuin olympiamitalin voittaminen, ja siitä pitää olla ylpeä. Armollista, onnellista, aurinkoista ja toivontäyteistä kevättä kaikille.

Ruth Erkkilä ja Lyydia Laukkanen

Sata puistoo, tuhat maskii ainakin

Leave a comment

Koronakevät on vaikuttanut kaikkien elämään, mutta etenkin meidän fuksien syksyyn. Kun opiskelut alkoivat, oli melko monelle epävarmaa se, tullaanko opiskelu järjestämään luentosaleissa vai Zoomissa, tullaanko tapahtumia järjestämään ollenkaan, ja ehditäänkö nähdä yhtäkään fuksikaveria ennen uutta lockdownia.

Onneksi syksyllä ehdittiin tapahtumia järjestää, vaikkakin lähinnä puistoissa. Helsingin puistoista tutuksi ovat tulleet ainakin Ruttopuisto, Esplanadi, Kaisaniemen puisto sekä Tervasaari. Yhteenlaskettuna puistoissa olemme viettäneet yhteensä 13 iltaa.

Mitä pidemmälle syksyä päästiin, sitä enemmän alkoi ilmestyä koronatapauksia ja sen myötä koronarajoituksia. Etätapahtumat yleistyivät. Olemme viettäneet juomapeli-iltaa Zoomissa, ekskursiot ovat olleet netissä ja 3-vuotiasta Valta ry: täkin juhlittiin etänä. Myös luennot ovat olleet Zoomissa. Yhteensä etätapahtumia on ollut kymmeniä, Zoom-luentoja toistakymmentä.

Turvasuosituksia on toki noudatettu. Käsidesiä meillä on kulunut litroittain. Hauskaa on voinut pitää myös rajoituksien lomassa. Olemme esimerkiksi pienellä fuksiryhmällä kiertäneet ympäri Helsingin keskustaa suorittamassa fuksipassikohtia. Hittiputkeakin on kuunneltu ainakin kolmekymmentä kertaa, mikä on huomattavan suuri saavutus ottaen huomioon, että Hittiputki kestää 9 minuuttia 20 sekuntia. Mutta faktahan on se, että ei ole polvin tapahtumaa ilman Hittiputkea.

Ilmassa on kaikesta hauskanpidosta ja tutoreiden ja ainejärjestöjen hienoista ponnisteluista huolimatta ollut välillä pettymyksen ja ahdistuksen tuntua, kun etäluentojen toteutus on välillä vähän sakannut ja huoli siitä, näkeekö kavereita vielä ennen joulua, on noussut pintaan. Polvin fuksien metsäretkellä ainakin meistä tuntui siltä, että reissu taitaa olla viimeinen tämän vuoden livetapahtuma. Näillä näkymin se viimeiseksi tapahtumaksi jäikin.

Onneksi ainakin tällä hetkellä vielä saa nähdä ystäviä, ja sekä fuksit että ainejärjestöt ovat lyöneet viisaat päänsä yhteen ja keksineet mitä luovimpia tapoja luoda hyvää yhteishenkeä – hyvänä esimerkkinä esimerkiksi yksi fuksien etäpeli-ilta, jolloin pelasimme Among Usia monta tuntia. Among Usia onkin tullut pelailtua yömyöhään, pienellä kyselyllä saimme laskettua, että pelitunteja on kertynyt ainakin 126,7.

Myös alkoholia on kylminä pimenevinä syysiltoina tullut nautittua fuksein kanssa, pienellä laskutoimituksella laskettuna alkoholin määrä on 317 galloonaa. Uskaltauduimme myös yksi lokakuun ilta baariinkin – luonnollisesti maskit naamassa.

Kaiken kaikkiaan fuksisyksy on ollut hyvin onnistunut. Uusia ystävyyssuhteita on solmittu, sillä mikä lähentäisi paremmin kuin puistossa värjöttely vesisateessa tai Zoom-luennoilla professorin maskifiltterin kommentointi.

Ruth Erkkilä ja Lyydia Laukkanen

Fuksisyksy kolmannessa polvessa

Leave a comment

Fuksisyksy vetelee viimeisiään ja tentit ovat jo tämän vuoden osalta ohi! Niinpä on myös aika startata Vallan fuksiblogi, jossa uudet fuksit Anna Enbuske ja Pilvi Virtanen kirjoittavat fiiliksiään uusista opinnoistaan ja opiskeluelämästä. Ensimmäisessä blogissa päästään kurkistamaan hieman, ketä kirjoitusten takana tänä vuonna on!

Kuka olet?

Anna: Mie oon 22-vuotias ja oon kotosin Rovaniemeltä (tulee minun kans jutellessa varmasti heti selväksi). Tykkään esimerkiksi Marimekosta, metsästä ja soul-musiikista. Opiskelujen ohella teen myös työkseni viestintää ja harrastan partiota. Oon enemmän punkku- kuin valkkari-ihmisiä ja kuuluisin Tylypahkassa ehdottomasti Puuskupuhiin. 

Pilvi: Mä oon 21-vuotias ja asun tällä hetkellä Kalasatamassa. Oon kuitenkin asunut koko lapsuuteni Tuusulassa ja vietän siellä edelleen melko paljon aikaa. Rakastan matkustelua, punkkua ja Milan Kunderan romaaneja. Toivon, että saisin asua Roomassa jonain päivänä.

Miten päädyit opiskelemaan polviin?

Anna: Olin vielä abivuonna ihan varma, että minusta tulee psykologi, mutta onneksi hain “varavaihtoehtona” myös opiskelemaan viestintää. Kesken abikevään kiinnostus psykaan lässähti realismin iskiessä, mutta onneksi Mediayhteiskunta sai minut aidosti kiinnostumaan viestinnästä ja päätin hakea seuraavana vuonna polviin. Pari kertaa läheltä liippaamisen jälkeen omalla kohdalla “kolmas kerta toden sanoo” -lausahdus piti paikkansa. Valmennuskurssin kävin kahtena vuonna, ja itse asiassa Pilvin kans tunnetaanki tältä jälkimmäiseltä!

Pilvi: Muistan, että yläasteella toiveammattini oli ihmisoikeusjuristi. Myöhemmin lukiossa kuitenkin ymmärsin, että Valtsika voisi varmaan olla se mun juttu. Valmistuin Ressun lukiosta vuonna 2017, jonka jälkeen suuntasin seikkailemaan maailmalle. Päätin hakea opiskelemaan Polviin kahden ulkomailla vietetyn välivuoden jälkeen, ja opiskelupaikka napsahti onnekkaasti ekan yrityskerran jälkeen. 

Mikä oli tsemppibiisisi pääsykoekevään aikana?

Anna: Eminemin Lose Yourself! Monien puheiden perusteella klassikkobiisi valtsikalaisten pääsykoekeväässä. Legendan mukaan just ennen pääsykoetta pitää myös kuunnella tää, että pääsee sisälle – toimi myös omalla kohdalla!

Pilvi: Kuuntelin paljon Imagine Dragonsin ja Coldplayn biisejä ennen pääsykoetta. Mulle ei siis muodostunut vain yhtä tsemppibiisiä!

Millaista opiskelu on ollut?

Anna: Välillä vähän raskasta, mutta yleisesti ottaen mielenkiintoista! Hain polviin nimenomaan sen takia, että yhteiskunnallisten teemojen taustat ja syyt kiinnostaa, mutta toisaalta viestinnän vaikutus tähän kaikkeen. Jo tokalla viikolla tuli Hanna Wassin luennolla sellainen olo, että oon ihan oikeassa paikassa. Toki lukemista ja kirjoitustehtäviä on aika paljon, mutta niistäkin selviää, kun ei stressaa turhaa!

Pilvi: Ajoittain melko työlästä. Myös mun mielestä Hanna Wassin luennoilla tuli semmoinen olo, että ei vitsi täällä on mahtavaa opiskella. Omaa opiskelua on auttanut aikatauluttaminen, sillä haluan pitää kiinni vapaapäivistä. 

Mikä on ollut fuksisyksynä parasta?

Anna: Ehdottomasti uusiin ihmisiin tutustuminen! Tapahtumista suosikki on ollut Median vuosijuhlat ja niiden jatkot.

Pilvi: Täällä on niin paljon ihania tapahtumia ja uusia kiinnostavia ihmisiä! Tapahtumista mieleenpainuvimmat ovat olleet mm. fuksiaiset, kymppisitsit ja VOOn risse. 

Oletko ajatellut lähteä järjestötoimintaan mukaan?

Anna: Lähdin jo fuksisyksynä vähän hetken mielijohteesta mukaan valtsikan speksin lavastusvastaavaksi, kun vastaava oli vielä hakusessa! Lisäksi toimin ensi vuonna Median hallituksessa yhdenvertaisuusvastaavana ja toisena opintovastaavana. 

Pilvi: Oon lähtenyt mukaan vasta virkailijan roolissa. Ajattelin fuksivuoden ajan vielä pohtia, mikä olisi mulle paras järjestö. 

Oletko jo miettinyt, mikä opintosuunta sinua kiinnostaa eniten: politiikan ja organisaatioiden tutkimus (polorg), viestintä vai maailmanpolitiikka?

Anna: Alunperin hain polviin erityisesti viestinnän perässä, mutta nyt myös polorg on alkanut kiinnostaa! Koska kahta opintosuunnista opiskellaan kuitenkin melkein yhtä paljon, en ole ottanut hirveästi stressiä siitä, onko pääaine lopulta viestintä vai polorg, vaikka viestintää ykkösenä toivonkin edelleen.

Pilvi: Oon tällä hetkellä eniten kiinnostunut maailmanpolitiikasta. 

Minkä vinkin haluaisit antaa tuleville fukseille syksystä selviytymiseen?

Anna: Muista välivesi. Ja pidä huoli, ettet ompele haalareiden lahjetta tai taskua vahingossa kiinni.

Pilvi: Ei kannata stressata liikaa Politics-kirjan tenttimistä. Suosittelen tässäkin asiassa luottamaan perinteiseen yhteistyöhön.

Fuksivuoden kohokohtia

Leave a comment

Ensimmäinen opintovuosi alkaa lähestyä loppuaan. Vuosi on mennyt uskomattoman nopeasti, ja halusin tulla vielä kertomaan kuluneen vuoden kohokohdista teille – toivottavasti saatte postauksesta vähän ylimääräistä lukumotivaatiota viimeisille lukuviikoille!

Vuosi on pitänyt sisällään paljon opiskelua, mutta sitäkin enemmän kivoja tapahtumia ja uusia ystäviä. Jokaisen fuksivuosi on erilainen, ja vuoden mittaan ihmiset löytävät juuri ne itselleen mielekkäät jutut – vapaus valita ja tehdä itseään kiinnostavia asioita on mielestäni paras asia yliopiostossa! Syksyllä Valtsika vaikutti lukemattomien kurssien, tapahtumien ja ihmisten sekamelskalta, joka on hiljalleen selkeytynyt hieman vähemmän sekavaksi kokonaisuudeksi. Kerron teille nyt omasta mielestäni parhaista jutuista, mitä kuluneen vuoden aikanana on ehtinyt tapahtumaan ja mihin olen itse lähtenyt mukaan.

             

Hallitustoiminta

Ehdottomasti yksi siisteimmistä jutuista, joihin yliopistossa tarjoutuu mahdollisuus tutustua! Aloitin yhden ainejärjestömme, VOOn hallituksessa taloudenhoitajana vuoden alussa. Hallitustoiminnassa pääsee järjestämään jäsenistölle mahtavia tapahtumia, ekskursioita ja kehittämään koulutusohjelmia sekä järjestön toimintaa. Lisäksi tutustuu mahtaviin ihmisiin ja saa kokemusta myös rennosta kokoustamisesta, yhdenvertaisuuteen ja tasa-arvoon liittyvistä asioista ja esimerkiksi taloudenhoitajana kirjanpidosta. Hallitustoimintaan voi lähteä mukaan virkailijana tai hallituksen varsinaisena jäsenenä – virkailijana toimiminen on hyvä keino tutustua toimintaan ja osallistua omien mahdollisuuksien mukaan.

Järjestömme on tänä keväänä ehtinyt järjestää jo monta ekskursiota, sitsejä ja vuosijuhlat. Seuraavaksi järjestämme yhden valtsikan vapputapahtumista, jota en malta odottaa! Opiskeluvuosi huipentuu vappuun, jolloin saa vetää punaiset haalarit päälle monta päivää (tai viikkoa) peräkkäin…  

Meillä on polvissa kolme ihanaa ainejärjestöä – Media, Valta ja VOO – joista jokaisessa on ihania ihmisiä ja mahtava tekemisen meininki. Järjestöihin pääsee tutustumaan paremmin niin nettisivujen kuin Instagramin kautta. Toivottavasti jäsenistömme täydentyy ensi vuonna uusilla, innokkailla fukseilla!

 

Speksi

Speksi on opiskelijoiden oma näytelmä, johon kannattaa ehdottomasti lähteä mukaan, mikäli näytteleminen, laulaminen, soittaminen, tuottaminen tai taustatiimeissä puuhailu kiinnostaa. Itse olin maskeeraustiimissä, mikä oli mukava tapa tutustua speksiin näin ensimmäisenä vuonna. Speksi vie paljon aikaa erityisesti, mikäli on esimerkiksi näyttelijä, tanssija tai bändissä mukana. Kokemus on kuitenkin sen arvoinen, sillä speksissä on mahdollisuus tutustua mahtaviin ihmisiin oman koulutusohjelman ulkopuolelta ja haastaa itseään – minulla ei ollut mitään kokemusta maskeerauksesta tai teatterista, mutta viikko teatterilla speksaajien kanssa opetti paljon! Erilaisia tehtäviä on paljon, eli vaikkei lavalle hauaisikaan, speksissä on mahdollista olla mukana monessa eri roolissa.

Valtsikan speksin fiiliksiä voi käydä katsomassa täältä!  

Tuutorointi

Vaikka tuntuu, että on itse vasta aloittanut yliopisto-opiskelun ja opettelee vielä kaikkia opiskeluun liittyviä kaytäntöjä ja kiemuroita, on kohta aika tuutoroida uusia fukseja! Viime vuoden tuutorit tekivät mahtavaa työtä auttaessaan meidät alkuun opinnoissamme – ensi vuonna halutaan tehdä vähintään sama teille! Meitä on syksyllä suuri joukko niin tämän vuoden fukseja kuin vanhempiakin opiskelijoita ohjaamassa ensi syksyn fukseja opiskelujen alkuun. Odotan innolla, että pääsemme järjestämään toivottavasti juuri sulle tapahtumia, joissa pääsee tutustumaan uusiin opiskelukavereihin ja valtsikan upeaan fiilikseen!

Muistakaa seurata Instagramissa Polvituutorit – tiliä! Siellä voi myös laittaa meille viestiä, kysymyksiä, terveisiä ja toiveita kaikesta koulun aloitukseen ja pääsykokeisiin liittyvästä. Lisäksi jaamme Instassa lukuvinkkejä, omia kokemuksia pääsykoeurakasta ja tarinoita siitä, kuinka päädyimme polviin opiskelemaan.

Paljon jaksamista Rosanvallonin pänttäämiseen! Pitäkää itsestänne huolta, levätkää ja uskoa itseenne! Toivottavasti nähdään kaikki teidät pääsykoebileissä 8.5. ja syksyllä opintojen parissa <3  Tuuli

Vallan fuksiblogi osa 4: Aika – mahdollisuuksia vai rajoituksia?

Leave a comment

Valta ry:n fuksiblogissa kolme ensimmäisen vuosikurssin opiskelijaa kertovat opiskelustaan politiikan ja viestinnän kandiohjelmassa Helsingin Yliopistossa ja raportoivat kuulumisiaan ympäri lukuvuoden.

Aika on suhteellista. Yhdelle kolme päivää on sopiva aika kirjoittaa usean tuhannen sanan essee, käydä läpi kymmenittäin luentomateriaalia ja saada tenttikirja puoleenväliin luettua, toiselle taas sama aika suhteutuu kahdeksi tuotantokaudeksi uusinta netflix-sarjaa. Valtiotieteilijänä en tosiasiassa tiedä ajan suhteellisuudesta tai Albert Einsteinista mitään, mutta yllä kuvaamani tilanne sai minut pohtimaan aikaa ja sen tuomaa ikuista mahdollisuuksien ja rajoitusten dilemmaa. Huomasin jo hyvissä ajoin opinnoissani, että minulla ei välttämättä ollut aikaa tehdä kaikkia haluamiani asioita ja samalla tunsin olevani kiireessä opintosuoritusten kanssa. Tämä sai minut pohtimaan mihin aikaa kuluu yliopistossa ja miten pystyn hyödyntämään kaiken aikani mahdollisimman hyvin.

Ajankäytön voi jakaa yksinkertaistetusti kolmeen kategoriaan: opiskelu ja sen monet muodot, harrastukset ja vapaa-aika sekä välttämättömät tarpeet. Kuitenkin hyvin usein nämä kategoriat menevät limittäin ja näin ollen sekä vievät aikaa toisiltaan että tekevät kulloisestakin toiminnasta vähemmän tehokasta.

Opiskelu yliopistossa on hyvin moninaista ja sen takia siihen sisältyy paljon erilaisia aikaa vieviä komponentteja. Luennot, tenttikirjojen lukeminen ja erilaiset kirjoitustehtävät vievät ehdottomasti suurimman osan koulutyöhön menevästä ajasta. Toisinaan myös erilaiset ryhmätyöt ja projektit saattavat viedä aikaa, mutta suurin ajan kuluttaja on kuitenkin ehdottomasti itsenäinen lukeminen ja materiaalien opiskelu. Lukio-opintoihin verrattuna kouluun menevä aika ei ole massiivisesti kasvanut, mutta opiskelussa aikaa vievien osa-alueiden väliset suhteet ovat merkittävästi erilaiset.

Harrastuksiin ja vapaa-aikaan menevän ajan määrä puolestaan on yksilöllisesti hyvin vaihtelevaa opiskelijoiden välillä. Toiset haluavat käyttää enemmän aikaa liikkuen, lukien tai katsoen elokuvia, kun taas toiset käyttävät saman päivittäisen ajan opiskeluun. Kuitenkin yliopiston taholta yleisiä aikaa vieviä tekijöitä on järjestötoiminta, tapahtumat ja speksi. Monet valtsikalaiset lähtevät jo ensimmäisenä vuotena mukaan erilaisiin yliopistonalaisiin järjestötoiminnan muotoihin kuten ainejärjestöihin. Nimenomaan ainejärjestöt järjestävätkin jatkuvalla syötöllä erilaisia kiinnostavia tapahtumia, jotka täydentävät vaihtelevasti fuksien kalentereita. Speksiin osallistuminen on kolmas merkittävä aikaa vievä vapaa-ajan toiminta, joka etenkin vuoden alusta tuntui vievän kiitettävän palstan osallistujiensa viikoista.

Kaiken tämän kumulaationa saattaakin olla alussa mainitsemani ajan riittämättömyyden tunne, joka puolestaan saattaa muuttua suoraan stressin ja ahdistuksen tunteiksi. Monet kokevatkin jossain fuksivuoden vaiheessa ajan puutteeseen liittyvää stressiä, kun vasta-aloittaneet opiskelijat pyrkivät tasapainoilemaan uusien opiskelutehtävien viemän ajan ja lukemattomien vapaa-ajan mahdollisuuksien välillä. Näissä tilanteissa tasapaino ja lepo nousevat äärimmäisen merkityksellisiksi. Kaikkien koulutehtävien ja juhlien väliin on mahduttava myös lepoa, sillä rauhoittumisen ja stressistä irtioton avulla henkilökohtaista ajankäyttöä on helpompi hallita ja kaiken käytössä olevan ajan pystyy käyttämään tehokkaasti – tarkoitti tehokas sitten usean tunnin keskittynyttä lukurupeamaa tai koko illan kestävää sitsailua.

Valtsikassa opiskelu on myös ajanhallinnallisesti joustavaa. Kurssien suoritustapojen ollessa monipuolisia, voi opiskelija usein itse päättää miten opiskelunsa aikatauluttaa. Toiset haluavat tenttiä kurssit pelkillä kirjoilla, kun toisille tavallinen luentoihin pohjaava kurssikoe on parempi. Näin kaikille muodostuu omat viikottaiset aikataulut ja tavoitteet opiskelulle. Fuksivuonna onkin alusta alkaen hyvä ymmärtää joustavuuden tärkeys ja pyrkiä ymmärtämään, että kaikkiin tapahtumiin ei tarvitse keretä, koska uusia tapahtumia tulee jatkuvasti. Opiskelu puolestaan kannattaa luoda suunnitelmallisuuden avulla itselleen sopivaksi, jotta ajoittaiset netflixbinget eivät jätä huonon omantunnon tunteita.

Aika kannattaa nähdä heti opiskelujen alusta ja miksei koko opiskelun ajan mahdollisuuksien kentäksi. Jokainen päivä on mahdollisuus osoittaa itselleen oman suunnitelmallisuuden ja ajankäytön kyvyt sekä saavuttaa päivittäisiä tavoitteita. Tavoitteellisuuden kautta aika muuttuu vain välineeksi ja työkaluksi, jolla opiskelija voi saada aikaan haluamiaan asioita. Nämä halutut asiat puolestaan ovat niitä minkä takia me kaikki olemme tähän kouluun alunperin hakeneet oppimisen hetkistä hauskoihin juhliin ja kiinnostavia tapahtumista lukemattomiin unohtumattomiin kokemuksiin. Aika voi olla ajoittain suhteellista ja rajallista, mutta mikä tärkeintä se on sinun aikaasi. Pidä siitä siis kiinni ja nauti joka hetkestä!

Oskari

Kirjoittaja on politiikan ja viestinnän vuoden 2018 fuksi Helsingin Yliopistossa.

Vallan fuksiblogi osa 3: Itsensä tuntemiseen liittyy tiivisti kokeileminen

Leave a comment

Valta ry:n fuksiblogissa kolme ensimmäisen vuosikurssin opiskelijaa kertovat opiskelustaan politiikan ja viestinnän kandiohjelmassa Helsingin Yliopistossa ja raportoivat kuulumisiaan ympäri lukuvuoden. 

…ja täällä morottaa kolmas fuksibloggaaja, Heta! ? Jo fuksibloggaajien fuksivuoteen johtaneet polut ovat osoitus yliopistosta löytyvien ihmisten ja tarinoiden kirjosta. Jos Oskari tuli yliopistoon suoraan lukiosta ja Tuuli San Franciscosta, itse ehdin opiskella kolme vuotta yliopistossa Ranskassa. Ei siitä sen enempää, kuin että Suomessa ja Ranskassa opiskelevan elämä on kovin, erittäin, tosi erilaista. Itse en aikoinani luottanut itseeni ja yrittänyt sisään Valtsikaan (ja toisaalta Ranska kiehtoi). Tarvitsin muutaman vuoden elämää ja kokemusta, jotta lähdin yritykseen, ja sisältä sitten 21-vuotiaana itseni löysin.

Jotain tiesin suomalaiselta yliopistoelämältä odottaa, mutta olen silti fuksisyksyn jäljiltä tärisevän vaikuttunut. Laadukkaan opetuksen, mahtavien tapahtumien, hurjien koti- ja ulkomaanmatkojen (Tukholma lasketaan), innostuneiden ihmisten, unicafé-ruokaelämysten, unisport-liikunnan ja uusien ajatusten hyöky oli niin voimakas ja vei mukanaan niin täysin, että aina ei tiennyt mihin suuntaan lähteä uimaan. Jos kuitenkin nostan jotain opittua esiin, on se omien mielentilojen tunnistaminen, niiden hyväksyminen ja siten oman toiminnan tiedostava ohjaaminen. Rakastan yliopiston antamaa vapautta: mahdollisuutta aikatauluttaa elämä hyvin pitkälle itse. Se on kuitenkin myös ajoittain raskasta, ja on helpompaa antaa muiden tehdä päätökset. Ja se on täysin ok, kunhan niin ei käy koko ajan.

Itse sovelsin tätä ajatusta esimerkiksi hallitustoimintaan. Pohdin pitkään, lähdenkö ehdolle Media ry:n hallitukseen. Olin siinä mielessä onnekas, että Median hallitusvaalit olivat neljistä hallitusvaaleista (Kannunvalajat ry, VOO ry, Valta ry ja Media ry) viimeiset ja sain pohtia asiaa rauhassa. Istuva hallitus kannusti ehdokkuuteen kovasti, mutta opinnot ja aukinainen tulevaisuus stressasivat. Päädyin lopulta ehdokkuuteen ja pääsin hallitukseen. Olen päätöksestä hyvin iloinen, se tuntuu oikealta ja meillä on mahti (<3 Mahti Unitedille) jengi kasassa! Edessä on huippu vuosi, johon tekin kenties otatte osaa 🙂

Toisaalta tähän itsensä tuntemiseen liittyy tiiviisti kokeileminen. Kukaan ei tiedä kokeilematta, mistä ruoasta pitää. Sama pätee muillakin elämän osa-alueilla. Fuksisyksyni ikimuistoisimmat hetket ovat tulleet vastaan tietyssä määrin sattumalta, kun olen hieman umpimähkäisesti ryhtynyt johonkin puuhaan. Osallistuin esimerkiksi heti lokakuussa konfliktinratkaisusimulaatioon, kun kuulin asiasta vanhemmalta opiskelijalta kuppilassa ja heitin hakemuksen menemään. Tai lähdin koko Suomen viestinnän opiskelijoiden tapahtumaan Ydinviestiin Jyväskylään, koska ajattelin kotiseutumatkailun olevan mukavaa vaihtelua.

Ydinviestissä kuulin kenties syksyn tärkeimmän lauseen, jonka nyt jaan teille. “Toimi siten, miten uskot välttäväsi katumuksen.” Ajatus on, että jos jokin asia kiinnostaa, kannattaa etsiä rohkeus ottaa riski ja toteuttaa se. Vaihtoehtoinen katumuksen kanssa eläminen kortin jäädessä kääntämättä on paljon raadollisempaa. Ja on täysin ok epäonnistua! Elämä vaan on siistimpää ja mielenkiintoisempaa, jos se on omannäköinen.

Polvi on aina vaan enemmän ja enemmän mun koti. Se on sopivan laaja tutkinto, jotta se jättää vaihtoehtoja kokeilla ja tehdä erilaisia asioita niin opintojen aikana kuin työelämässä. Tulevaisuus on tietenkin täysin auki ja mahdollisuudet niin kovin laajat, että aina silloin tällöin kuulee ja käy läpi tulevaisuudesta ahdistuneita pohdintoja. Itse näen sen kuitenkin erityisesti vapautena: voin jatkossakin opetella tuntemaan itseni paremmin ja tehdä itselleni tärkeitä asioita. Ja kuitenkin, selusta on suhteellisen hyvin turvattu: vaikka oma unelma työtehtävästä ei toteutuisikaan, saa todennäköisesti tehdä jotain merkitykselliseksi kokemaansa työtä. Ja koska selusta on turvattu, voi hyvillä mielin nauttia näistä opiskeluajoista. Fuksisyksyni toiseksi tärkeimmän lauseen kuulin Media ry:n vuosijuhlilla eräältä alumnilta: hän kaipasi opiskeluaikoja ja sitä, että elämän suurin murhe oli seuraavan aamun aikainen luento.

Toivottavasti tästä tekstistä oli jotain hyötyä. Jos ei ollut, ei hätää, fuksiblogi jatkuu vuoden vaihteen jälkeen, enkä onneksi ole ainut kirjoittaja. Palaillaan!

Kirjoittaja on politiikan ja viestinnän vuoden 2018 fuksi Helsingin Yliopistossa. 

Vallan fuksiblogi osa 2: Last Fuksi Standing

Leave a comment

Valta ry:n fuksiblogissa kolme ensimmäisen vuosikurssin opiskelijaa kertovat opiskelustaan politiikan ja viestinnän kandiohjelmassa Helsingin Yliopistossa ja raportoivat kuulumisiaan ympäri lukuvuoden. 

Moikka! Täällä kirjoittelee Tuuli, toinen fuksibloggaajista.  Minulla ei ollut lukion jälkeen aavistustakaan siitä, mitä haluaisin opiskella. Lukion jälkeen vietinkin puolitoista vuotta San Franciscossa au pairina. Maailmalla seikkaillessani minulle varmistui, että olen kiinnostunut ympäröivästä yhteiskunnasta, siihen liittyvistä epäkohdista ja noh, maailman parantamisesta. Välivuosia vierähti lopulta kolme lukion ja yliopiston välissä. Jokainen näistä vuosista kuitenkin opetti minulle paljon. Ei siis kannata ahdistua, jos opiskelupaikka ei heti avautuisikaan tai jos et tiedä, mitä haluaisit tehdä. Joskus välivuodet voivat olla todella tarpeen ajatusten kirkastamiseen ja erilaisten juttujen kokeilemiseen. Minulla kesti vuosia löytää valtsika, mutta toivottavasti tämän blogi tavoittaa teidät uudet hakijat nopeammin!

Oskari kertoi jo todella monipuolisesti opiskelusta, joten minä keskityn nyt niihin lukuisiin muihin juttuihin, joita olemme päässeet fuksisyksyn aikana kokemaan.

Fuksiseikkailun asuloistoa.

Yliopisto on opiskelun ohella paljon muutakin – polvissa meillä on onneksemme kolme ihanaa ainejärjestöä, Valta, VOO ja Media, jotka kaikki järjestävät aktiivisesti ekskursioita, bileitä ja työelämätapahtumia. Vapaa-ajankin saa siis helposti kulumaan opiskelukavereiden kanssa. Facebook- tapahtumien määrä on uskomaton, ja kalenterille on todellakin käyttöä, sillä kaikkien tapahtumien muistaminen on aivan mahdotonta.

Itse lähdin heti alkusyksystä mukaan ainejärjestötoimintaan. Olen siis päässyt itsekin järjestämään tapahtumia ja oppimaan paljon järjestötoiminnasta. Yliopistossa opetus on hyvin teoreettista, joten on hienoa, että ainejärjestöt järjestävät esimerkiksi ekskursioita ja erilaisia työelämään valmistavia tapahtumia. Niiden avulla saa paremman käsityksen siitä, mitä valtiotieteilijä todellisuudessa voi tehdä työelämässä. Järjestötoiminta mahdollistaa myös mahtavien tapahtumien järjestämisen ja ideoiden toteuttamisen. Vuosijuhlat, sitsit ja muut bileet ovat loistava tapa tutustua ihmisiin myös muista oppiaineista. Tapahtumista oma suosikkini on tähän mennessä ollut risteily Tukholmaan. Suosittelen ehdottomasti ainejärjestötoimintaa opiskelun ohelle!

Polvin fukseja 2018 Media ry:n vuosijuhlilla.

Lisäksi maailman parhaat tuutorimme ovat olleet meidän avuttomien fuksien apuna väsymättä koko syksyn ajan. He ovat järjestäneet fukseille paljon tapahtumia, joissa on ollut helppo tutustua opiskelukavereihin. Ei siis kannata pelätä sitä, ettei saisi kavereita, sillä yhteistä puuhaa on niin paljon, että tutustuminen käy kaiken tekemisen ohella kuin itsestään. Tuutorit ovat esimerkiksi järjestäneet meille suunnistusta ympäri Helsinkiä ja mökkiviikonlopun Kirkkonummella. Vaikka tuutoreiden tehtävät alkavat tämän syksyn osalta olla virallisesti ohi, eivät he varmasti pääse (tai halua päästä) meistä fukseista eroon vielä pitkään aikaan.

Koska kaikkea kivaa on niin paljon, haastavinta omalla kohdallani onkin varmasti ollut opiskelun ja hauskanpidon tasapainottaminen. Varsinkin aluksi tuntui, että on oltava kaikessa mukana ja osallistuttava jokaiseen tapahtumaan, jotta saa kavereita ja pääsee mukaan porukkaan. Sainkin heti pari viikkoa opiskelun alettua last fuksi standing- tittelin. Sen tarkempi merkitys jääköön mysteeriksi, mutta se lienee kertoo siitä, että olin hyvin tunnollisesti mukana tapahtumissa, aina aamuyön tunneille saakka. Syksyn edetessä olen kuitenkin oppinut sen, että myös omasta jaksamisesta on pidettävä huolta. Joka paikassa ei tarvitse olla, koska tapahtumia tulee aina lisää. Joskus on myös ihan okei olla first fuksi sleeping!

Fuksisyksyn haalarimerkkisatoa.

Huomenna pääsen vetämään jalkaani kauan odotetut valtsikanpunaiset haalarit ja ompelemaan niihin lukuisia haalarimerkkejäni. Sitten voikin varmaan jo siirtyä vapun viettoon! Oi polvi on niin ihana 🙂

Kirjoittaja on politiikan ja viestinnän vuoden 2018 fuksi Helsingin Yliopistossa.