Soli siinä

Fuksivuosi on nyt taputeltu. Korona-ajan fuksivuonna arki oli erilaista, uutta ja haastavaa, mutta kuitenkin omalla tavallaan palkitsevaa. Kun pohdimme mennyttä fuksivuotta nyt kesällä, on päällimmäisinä tunteina onnistumisen tunne, sekä kiitollisuus saaduista ystävistä ja yhteisistä kokemuksista. Silläkin riskillä, että suututamme jokaisen lukijan, voisimme jopa kutsua mennyttä vuotta melkoiseksi jaetuksi sukupolvikokemukseksi, joka tulee yhdistämään meitä vielä pitkään.

Vuoteen kuului myös paljon asioita, joista emme välttämättä haluaisi luopua. Vaikka odotamme malttamattomina liveluentoja, monipuolisempia tapahtumia ja normaalia arkea kirjastoissa ja unarissa, on myös paljon asioita, joita haluaisimme jättää osaksi yliopistoelämää. Esimerkiksi mielipiteitä jakavat Zoom-kokoukset, luentotallenteet sekä läsnäolopakottomuus. Nämä asiat lisäisivät selkeästi kurssien ja opiskelun joustavuutta sekä esimerkiksi töiden ja koulun yhdistämistä paremmin.

On myös paljon asioita, joille malttamattomina haluamme heittää hyvästit. Näitä ovat esimerkiksi etäluennot, Zoom-hengailut ja etätapahtumat. Etäisyydestä – oli se sitten kanssaopiskelijoista, professoreista tai ihan fyysisistä paikoista, kuten kirjastoista tai luentosaleista – monet fuksit ovat saaneet jo tarpeekseen. Vaikka läppärin kautta koulua onkin voinut käydä Mänttä-Vilppulassa tai Espanjassa, oli fuksien toiveet selvät: läheisyyttä ja yhteisöllisyyttä kaivataan nyt enemmän kuin koskaan.

On myös paljon asioita, jotka varmasti jäävät elämään perinteinä myös tuleville fukseille. Yksi näistä on esimerkiksi tuutoreiden fuksimökin sijaan järjestämä metsäretki Nuuksioon. Kun kysyimme kanssafukseilta asioita, jotka jäivät mieleen, metsäretken mainitsivat lähes kaikki. Vaikka fuksimökki tulevina vuosina järjestetäänkin, on uusilla tuutoreilla motivaatiota raahata uudet opiskelijat metsän keskelle. 

Puistohengailut olivat monien mielestä mukavia, vaikka toki myös normaaleja tapahtumia toivottiin. Etäaika ja sen tuomat haasteet pakottivat eräänlaiseen luovuuteen sekä saavutettavuuden lisäämiseen. Pohdimme myös sitä, miten puistossa hengailtaessa on ollut ehkä helpompaa olla esimerkiksi juomatta alkoholia: kun normaalisti esimerkiksi tapahtumien jatkot olisivat olleet baarissa, on puistoissa ollut paljon matalampi kynnys osallistua, vaikka ei esimerkiksi joisi alkoholia. Lisäksi puistohengailu on ilmaista. Kun ei tarvinnut huolehtia lippujen hinnoista tai baarien sisäänpääsymaksuista, oli varmasti monelle helpompi osallistua.

Meidän matkamme fuksiblogin kirjoittajina päättyy näillä sanoilla tähän. Haluamme kiittää teitä kaikkia, jotka olette olleet tekemässä meidän ensimmäisestä opiskeluvuodestamme unohtumattoman, ja seuraamassa meidän seikkailuitamme myös täällä fuksiblogin puolella. Toivottavasti näemme syksyllä toverit! 

Rakkaudella viimeistä kertaa,

Ruth ja Lyydia


Vallan fuksiblogi osa 4: Aika – mahdollisuuksia vai rajoituksia?

Valta ry:n fuksiblogissa kolme ensimmäisen vuosikurssin opiskelijaa kertovat opiskelustaan politiikan ja viestinnän kandiohjelmassa Helsingin Yliopistossa ja raportoivat kuulumisiaan ympäri lukuvuoden.

Aika on suhteellista. Yhdelle kolme päivää on sopiva aika kirjoittaa usean tuhannen sanan essee, käydä läpi kymmenittäin luentomateriaalia ja saada tenttikirja puoleenväliin luettua, toiselle taas sama aika suhteutuu kahdeksi tuotantokaudeksi uusinta netflix-sarjaa. Valtiotieteilijänä en tosiasiassa tiedä ajan suhteellisuudesta tai Albert Einsteinista mitään, mutta yllä kuvaamani tilanne sai minut pohtimaan aikaa ja sen tuomaa ikuista mahdollisuuksien ja rajoitusten dilemmaa. Huomasin jo hyvissä ajoin opinnoissani, että minulla ei välttämättä ollut aikaa tehdä kaikkia haluamiani asioita ja samalla tunsin olevani kiireessä opintosuoritusten kanssa. Tämä sai minut pohtimaan mihin aikaa kuluu yliopistossa ja miten pystyn hyödyntämään kaiken aikani mahdollisimman hyvin.

Ajankäytön voi jakaa yksinkertaistetusti kolmeen kategoriaan: opiskelu ja sen monet muodot, harrastukset ja vapaa-aika sekä välttämättömät tarpeet. Kuitenkin hyvin usein nämä kategoriat menevät limittäin ja näin ollen sekä vievät aikaa toisiltaan että tekevät kulloisestakin toiminnasta vähemmän tehokasta.

Opiskelu yliopistossa on hyvin moninaista ja sen takia siihen sisältyy paljon erilaisia aikaa vieviä komponentteja. Luennot, tenttikirjojen lukeminen ja erilaiset kirjoitustehtävät vievät ehdottomasti suurimman osan koulutyöhön menevästä ajasta. Toisinaan myös erilaiset ryhmätyöt ja projektit saattavat viedä aikaa, mutta suurin ajan kuluttaja on kuitenkin ehdottomasti itsenäinen lukeminen ja materiaalien opiskelu. Lukio-opintoihin verrattuna kouluun menevä aika ei ole massiivisesti kasvanut, mutta opiskelussa aikaa vievien osa-alueiden väliset suhteet ovat merkittävästi erilaiset.

Harrastuksiin ja vapaa-aikaan menevän ajan määrä puolestaan on yksilöllisesti hyvin vaihtelevaa opiskelijoiden välillä. Toiset haluavat käyttää enemmän aikaa liikkuen, lukien tai katsoen elokuvia, kun taas toiset käyttävät saman päivittäisen ajan opiskeluun. Kuitenkin yliopiston taholta yleisiä aikaa vieviä tekijöitä on järjestötoiminta, tapahtumat ja speksi. Monet valtsikalaiset lähtevät jo ensimmäisenä vuotena mukaan erilaisiin yliopistonalaisiin järjestötoiminnan muotoihin kuten ainejärjestöihin. Nimenomaan ainejärjestöt järjestävätkin jatkuvalla syötöllä erilaisia kiinnostavia tapahtumia, jotka täydentävät vaihtelevasti fuksien kalentereita. Speksiin osallistuminen on kolmas merkittävä aikaa vievä vapaa-ajan toiminta, joka etenkin vuoden alusta tuntui vievän kiitettävän palstan osallistujiensa viikoista.

Kaiken tämän kumulaationa saattaakin olla alussa mainitsemani ajan riittämättömyyden tunne, joka puolestaan saattaa muuttua suoraan stressin ja ahdistuksen tunteiksi. Monet kokevatkin jossain fuksivuoden vaiheessa ajan puutteeseen liittyvää stressiä, kun vasta-aloittaneet opiskelijat pyrkivät tasapainoilemaan uusien opiskelutehtävien viemän ajan ja lukemattomien vapaa-ajan mahdollisuuksien välillä. Näissä tilanteissa tasapaino ja lepo nousevat äärimmäisen merkityksellisiksi. Kaikkien koulutehtävien ja juhlien väliin on mahduttava myös lepoa, sillä rauhoittumisen ja stressistä irtioton avulla henkilökohtaista ajankäyttöä on helpompi hallita ja kaiken käytössä olevan ajan pystyy käyttämään tehokkaasti – tarkoitti tehokas sitten usean tunnin keskittynyttä lukurupeamaa tai koko illan kestävää sitsailua.

Valtsikassa opiskelu on myös ajanhallinnallisesti joustavaa. Kurssien suoritustapojen ollessa monipuolisia, voi opiskelija usein itse päättää miten opiskelunsa aikatauluttaa. Toiset haluavat tenttiä kurssit pelkillä kirjoilla, kun toisille tavallinen luentoihin pohjaava kurssikoe on parempi. Näin kaikille muodostuu omat viikottaiset aikataulut ja tavoitteet opiskelulle. Fuksivuonna onkin alusta alkaen hyvä ymmärtää joustavuuden tärkeys ja pyrkiä ymmärtämään, että kaikkiin tapahtumiin ei tarvitse keretä, koska uusia tapahtumia tulee jatkuvasti. Opiskelu puolestaan kannattaa luoda suunnitelmallisuuden avulla itselleen sopivaksi, jotta ajoittaiset netflixbinget eivät jätä huonon omantunnon tunteita.

Aika kannattaa nähdä heti opiskelujen alusta ja miksei koko opiskelun ajan mahdollisuuksien kentäksi. Jokainen päivä on mahdollisuus osoittaa itselleen oman suunnitelmallisuuden ja ajankäytön kyvyt sekä saavuttaa päivittäisiä tavoitteita. Tavoitteellisuuden kautta aika muuttuu vain välineeksi ja työkaluksi, jolla opiskelija voi saada aikaan haluamiaan asioita. Nämä halutut asiat puolestaan ovat niitä minkä takia me kaikki olemme tähän kouluun alunperin hakeneet oppimisen hetkistä hauskoihin juhliin ja kiinnostavia tapahtumista lukemattomiin unohtumattomiin kokemuksiin. Aika voi olla ajoittain suhteellista ja rajallista, mutta mikä tärkeintä se on sinun aikaasi. Pidä siitä siis kiinni ja nauti joka hetkestä!

Oskari

Kirjoittaja on politiikan ja viestinnän vuoden 2018 fuksi Helsingin Yliopistossa.