Millaista on opiskelu politiikan ja viestinnän kandiohjelmassa?

Tämä on Valta ry:n fuksiblogin ensimmäinen postaus. Fuksiblogissa kolme ensimmäisen vuosikurssin opiskelijaa kertovat opiskelustaan politiikan ja viestinnän kandiohjelmassa Helsingin Yliopistossa ja raportoivat kuulumisiaan ympäri lukuvuoden. 

Moi! Olen Oskari Heinonen, olen 19-vuotias ja olen yksi kolmesta Valta ry:n fuksibloggaajasta. Vielä vuosi sitten olin abiturienttina hämeenlinnalaisen lukion jumppasalissa vastaamassa kysymyksiin niin derivaatasta kuin toisesta maailmansodasta. Lukio-opinnoissa painotin vahvasti yhteiskuntaoppia ja historiaa ja halusin myös jatkaa näiden aineiden parissa. Samanaikaisesti en tiennyt vaihtoehtojani tai ainakaan ymmärtänyt eroja kaupunkien ja eri ohjelmien välillä. Lopulta päädyin valitsemaan ensimmäiseksi vaihtoehdokseni Politiikan ja Viestinnän kandiohjelman Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä, eli ihan näin tuttavallisemmin polvin. Onnekseni pääsin sisään ja syyskuussa aloitin opiskeluni vajaan 70 muun fuksin kanssa. Koska lukio-opinnot ovat vielä tuoreessa muistissa pyrin tässä tekstissä vähän vertailemaan lukiokokemuksiani ensimmäisiin kuukausiini polvissa, ja keskittymään erityisesti erilaisuuteen opiskelussa.

Oskari Heinonen.

Heti ensimmäisten viikkojen aikana erot lukion ja yliopiston välillä alkoivat kirkastua. Huomasin jo ensimmäisten viikkojen jälkeen, kun alun huuma oli alkanut hälvenemään, että kursseilla kirjojen lukeminen nousee uuteen arvoon. Lukio-opinnoissa oppikirjat ovat usein vahvasti sidottuja oppitunneilla käytäviin asioihin ja kurssin aikatauluun, kun taas yliopistossa kurssien luennot ja kirjat saattavat  käydä läpi samoja asioita, mutta niiden suora yhteys saattaa puuttua. Tämä kirjojen ja luentojen erottelu on mahdollistanut minulle muun muassa vapaampaa opiskelua ja omaan elämään sopivamman lukuaikataulun muodostamisen. Toisaalta se on samalla vaatinut aikansa, sillä ero oppitunteihin painottavasta opiskelusta itsenäisempään lukemiseen keskittyvään opiskeluun on suuri. Ei mielestäni kuitenkaan ole ollut kannattavaa hajota luettavien sivujen määrään, sillä aina on mahdollista perustaa lukupiiri tai vaikka vain jakaa muutaman kanssaopiskelijan kanssa painavampi teos osiin.

Lukemisen lisäksi kurssit tietysti koostuvat myös luennoista ja tenteistä, jotka eivät ainakaan mielestäni eroa suuresti lukiossa totuttuun. Luennot ovat olleet vaihtelevasti tärkeitä, mutta lähes jatkuvasti kiinnostavia. Erona lukioon, luennot ovat usein massaluentoja, mutta siitä huolimatta lähes poikkeuksetta luennoilla saa esittää aiheeseen liittyviä kysymyksiä ja joillakin luennoilla jopa kannustetaan keskusteluun ja opettajan haastamiseen. Myöskään tentit eivät ole ylitsepääsemätön uutuus. Koeperiaatteet ovat hyvin lähellä lukiota ja ainakin minulle opetetuista vastaustyyleistä on ollut hyötyä. Näin ollen vaikka lukemisen tärkeys ja opiskelun muuttuminen ovat olleet merkittäviä huomioita itselleni, en näe syytä miksi yksikään lukiolainen ei selviäisi opiskelusta polvissa.

On ehkä itsestäänselvyys todeta, että muutos lukiosta yliopistoon toi mukanaan vapautta opiskelemiseen, mutta samalla tätä vapautta ei voi nostaa liiaksi esille. Vaikka osa kursseista on muodollisesti läsnäolopakollisia, niin suurimmalta osalta luennoilla käymistä ei seurata. Lukiomaailman sääntöihin ja ilmapiiriin verrattuna tämä muutos on valtava ja nautin siitä joka ikinen päivä. Vapaus voi kuitenkin tuntua myös yksinjäämiseltä, kun lukiosta tuttu holhous jää pois. En voi yleistää kaikkiin fukseihin, mutta henkilökohtaisesti koen vertaistuen ja tuutoreilta saatavan tuen poistavan yksinjäämisen tunteen. Mietityttäviin kysymyksiin on saanut vastauksia, hankaliin opintoaiheisiin selityksiä ja tenttipaineisiin tukea. Voinkin näin lähes kolmen kuukauden kokemuksella todeta: polvilaiset ovat osaavia, kunnianhimoisia ja ahkeria, mutta samalla on fine olla tietämätön tai laiska, koska vertaistukea ja apua on tarjolla kaikille niille, jotka sitä tarvitsevat.

Opiskelua Tiedekulmassa.

Tulemme varmasti seuraavissa postauksissa kertomaan ja näyttämään lisää elämästä polvi-opiskelijana ja kaikesta siihen liittyvästä hauskasta, mutta en voi olla mainitsematta yliopistoelämän mukanaan tuomia mahdollisuuksia. Opiskelu yliopistossa ja polvissa on antanut jo ensimmäisen kolmen kuukauden aikana valtavan skaalan mahdollisuuksia tavata uusia ihmisiä, harrastaa yhdessä, oppia uutta ja kokea uusia asioita. Vaikka lukioissakin järjestetään tapahtumia ja tilaisuuksia, on yliopistossa ja polvissa varmasti kaikille jotain.

Näin Vallan ensimmäisen fuksibloggauksen lopussa aloin pohtimaan suosittelisinko polvia itselleni, sille yhteiskunnasta kiinnostuneelle abiturientille, joka ei tiennyt mihin hän haki ja mitä olisi edessä vuoden kuluttua. Muutaman pienen pohdinnan jälkeen tulin siihen tulokseen, että vaikka lukeminen tuntuukin välillä ikävältä ja siitä en henkilökohtaisesti pidä ollenkaan, niin polvin tarjoamat mahdollisuudet, haasteet, uudet ihmiset ja kiinnostavat aiheet saisivat minut suosittelemaan polvia itselleni ja kaikille, joita kiinnostaa yhteiskunta, viestintä tai muut maailman kiemurat.

Kirjoittaja on ensimmäisen vuoden opiskelija politiikan ja viestinnän kandiohjelmassa. 

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *