FUKSISYKSYN NOSTO: MAHTI UNITED

Polvin jalkapallojoukkue Mahti United pärjäsi menestyksekkäästi tämän syksyn Valtsikan jalkapalloturnauksessa pelaten tiensä aina finaalin asti, jossa sen lopulta kukisti Real Torspo. Vaikka finaalitappio kirveli, herätti saumaton ja hieno joukkuepeli luottamusta kirkkaammasta tulevaisuudesta.  

Itse lähdin Mahti Unitedin mukaan, koska olin orientaatioviikkoa lukuunottamatta joutunut jäämään pois useista opiskelijatapahtumista. En tuntenut muita, jotka olisivat olleet kiinnostuneita lähtemään mukaan pelaamaan. Aluksi en ollut ihan varma yksin menemisestä, koska …syyt. Näin jälkiviisaana voin vinkata tuleville fukseille, että kannattaa vaan tehdä eikä miettiä. 

Fuksina muihin opiskelijoihin tutustuminen on tietysti suhteellisen helppoa, kun syksy on täynnä opiskelijatapahtumia. Jos kuitenkin kaipaa ripauksen tehokkuutta uusien kavereiden saamiseen, kannattaa tulla mukaan Mahti Unitedin toimintaan. Jo ensimmäisen pelin jälkeen tuntui, kuin olisin tuntenut muut ennestään. Pelaajia on fukseista maisteriopiskelijoihin. Valtsikan peleissä on mukana iso kirjo pelaajia eri harrastustaustoilla, joten mukaan voi tulla kuka tahansa.  

Joukkueen toiminnasta innostui tänä syksynä moni muukin fuksi. Yksi heistä on topparina ja laitapuolustajana pelannut Julius. Pallollisesti varmana ja hyvänä tsempparina joukkueen alakerrassa häärinyt puolustaja oli mukana sekä Unisportin jalkapallosarjassa että Valtsikan futisturnauksessa. 

Suosittelisitko Mahti Unitedia ja sen tapahtumia tuleville fukseille? 

  • Suosittelen ehdottomasti! Ensinnäkin Mahdin tapahtumiin osallistuminen on oiva tapa tutustua uusiin opiskelutovereihin, niin fukseihin kuin vähän vanhempiin opiskelijoihin. Mahdissa on myös loistava yhteishenki: peleissä kaikki saavat pelata, joten mukaan kannattaa tulla, vaikka palloon ei olisi hetkeen koskenut. Urheilu ja pallon potkiminen tuo muutenkin hyvää tasapainoa syksyn fuksiriennoille.  

Mikä oli parasta fuksisyksyssä? 

  • Eräs suosikkitapahtumistani oli perinteinen valtsikan futisturnaus, jossa Mahti jäi viime syksynä täpärästi hopealle. Kenties kyseinen vääryys päästään ensi vuonna korjaamaan yhdessä uusien fuksien kanssa. Polvin fuksisyksy oli muutoinkin antoisa. Sitsien ja juhlien ohella siihen mahtuivat myös mökki- ja telttareissut, joista tykkäsin kovasti. Kaikista parasta olivat kuitenkin uudet tuttavuudet, joista monia voin jo ilolla kutsua ystävikseni. En voi siis muuta kuin suositella polvia, ja tietysti Mahtia. Nähdään syksyn peleissä! 

Hilppa Tuomainen

“Ken on fuksi -21…

…ylös nouskohon,” laulu raikaa Alina-salissa sitsi-illan päätteeksi. Olen fuksi -21 ja äärettömän onnellinen siitä, että voin kavuta säkeen kuullessani jakkaralle, kohottaa maljan kohti kattoa ja nauttia sitsikansan seurasta.

Aloittaessani opinnot polvissa, näytti fuksisyksyn kulku nimittäin vielä kovin epävarmalta. Orientaatioviikolla värjöttelimme ilta toisensa jälkeen pimeissä puistoissa ja yritimme tutustua toisiimme, vaikka juttukaverin kasvoja oli hankalaa erottaa keskiyön hämärässä. Pitkin keskustaa fuksiaisten rasteja kierrellessä olin kuitenkin todella kiitollinen ulkotapahtumista, sillä vielä kesällä olin pelännyt, etten näkisi vilahdustakaan muista fukseista.

Polvin fukseja ja keskikesän taikaa Vallan juhannussitseillä (marraskuu 2021).

Pian kalenteri alkoi täyttyä sellaisistakin tapahtumista, joita en ollut uskaltanut edes toivoa järjestettävän. Hittiputken tahtiin päästiin tanssimaan muun muassa sitsien jatkoilla, saunan lauteilla ja jopa länsinaapurin aluevesillä. Aiemmin minulle täysin tuntematon potpuri alkoi luonnistua ulkomuistista jo lokakuussa. Tapahtumien lämmin tunnelma on kantanut läpi pimenevän syksyn, eikä edes itsenäisyyspäivän soihtukulkue onnistunut kylmäämään henkisesti, vaikka varpaissa ei Senaatintorille tultaessa ollutkaan tuntoa jäljellä. Soihtujen hohteessa sydän täyttyi kiitollisuudesta koko syksyä ja ihania fukseja kohtaan.

Kannunvalajien fuksitoimikunta 2021 etelänmatkalla Tallinnassa.

Pelkää puistohengailua ja risserallia fuksisyksy ei ole ollut. Omaa opintosuunnitelmaa rakennellessa ja ensimmäisten kurssien luentoja kuunnellessa olen useamman kerran pysähtynyt pohtimaan paikkaani tässä kokonaisuudessa. Polvin valikoituminen yhteishaun ykköskohteeksi ei ollut minulle viime keväänä mikään läpihuutojuttu. Olin kyllä kiinnostunut viestinnästä, mutta sen kylkeen liimattu politiikka tuntui etäiseltä.

Ehkä juuri epävarmuuteni vuoksi uudet opinnot ovat innostavan ja mielenkiintoisen lisäksi tuntuneet myös pelottavilta ja omat taidot vähintäänkin kyseenalaisilta. Etäluennoilla omaa hämmennystä ei ole voinut peilata kurssikavereiden katseista, vaan sen kanssa on jäänyt yksin. Tuntui, kuin kaikki muut Zoom-ikonit olisivat olleet itseäni perehtyneempiä, kysyneet valistuneempia kysymyksiä ja näyttäneetkin piirun verran akateemisemmilta kaikessa harmaudessaan.

Valta ry:n vuosijuhlilla hankalat tunteeni puki sanoiksi toimittaja Katri Makkonen, joka puheessaan muisteli omaa fuksivuottaan ja epävarmuuden tunteita, joita koki yliopisto-opintojen edessä. Urallaan menestyneen alumnin muistelmat tuntuivat niin lohduttavilta ensimmäisen periodin tenttirumban jälkeen, että myönnän tirauttaneeni muutaman kyyneleen led-kynttilöiden lepatuksessa.

Itsenäisyyspäivän soihtukulkue.

Nyt joululoman lähestyessä täytyn toiveikkuudesta, sillä viimeisimmän tiedon mukaan opetus siirtyy keväällä Zoomista kampukselle. Opinnot ovat alkaneet tuntua omilta, mutta etäopiskelu tuntuu edelleen tuskaiselta, joten lähiopetus on erittäin tervetullutta. Porthanian pyöröovista ravaamisen lisäksi odotan innolla haalarien saapumista alkuvuodesta, sekä tietysti kevään tapahtumia, sillä penkkarit koronalle menettäneenä abiturienttina suhtaudun kaikenlaisiin haalariasuihin sekä biletykseen erittäin vakavasti.

Tuuli Pänkäläinen

Soli siinä

Fuksivuosi on nyt taputeltu. Korona-ajan fuksivuonna arki oli erilaista, uutta ja haastavaa, mutta kuitenkin omalla tavallaan palkitsevaa. Kun pohdimme mennyttä fuksivuotta nyt kesällä, on päällimmäisinä tunteina onnistumisen tunne, sekä kiitollisuus saaduista ystävistä ja yhteisistä kokemuksista. Silläkin riskillä, että suututamme jokaisen lukijan, voisimme jopa kutsua mennyttä vuotta melkoiseksi jaetuksi sukupolvikokemukseksi, joka tulee yhdistämään meitä vielä pitkään.

Vuoteen kuului myös paljon asioita, joista emme välttämättä haluaisi luopua. Vaikka odotamme malttamattomina liveluentoja, monipuolisempia tapahtumia ja normaalia arkea kirjastoissa ja unarissa, on myös paljon asioita, joita haluaisimme jättää osaksi yliopistoelämää. Esimerkiksi mielipiteitä jakavat Zoom-kokoukset, luentotallenteet sekä läsnäolopakottomuus. Nämä asiat lisäisivät selkeästi kurssien ja opiskelun joustavuutta sekä esimerkiksi töiden ja koulun yhdistämistä paremmin.

On myös paljon asioita, joille malttamattomina haluamme heittää hyvästit. Näitä ovat esimerkiksi etäluennot, Zoom-hengailut ja etätapahtumat. Etäisyydestä – oli se sitten kanssaopiskelijoista, professoreista tai ihan fyysisistä paikoista, kuten kirjastoista tai luentosaleista – monet fuksit ovat saaneet jo tarpeekseen. Vaikka läppärin kautta koulua onkin voinut käydä Mänttä-Vilppulassa tai Espanjassa, oli fuksien toiveet selvät: läheisyyttä ja yhteisöllisyyttä kaivataan nyt enemmän kuin koskaan.

On myös paljon asioita, jotka varmasti jäävät elämään perinteinä myös tuleville fukseille. Yksi näistä on esimerkiksi tuutoreiden fuksimökin sijaan järjestämä metsäretki Nuuksioon. Kun kysyimme kanssafukseilta asioita, jotka jäivät mieleen, metsäretken mainitsivat lähes kaikki. Vaikka fuksimökki tulevina vuosina järjestetäänkin, on uusilla tuutoreilla motivaatiota raahata uudet opiskelijat metsän keskelle. 

Puistohengailut olivat monien mielestä mukavia, vaikka toki myös normaaleja tapahtumia toivottiin. Etäaika ja sen tuomat haasteet pakottivat eräänlaiseen luovuuteen sekä saavutettavuuden lisäämiseen. Pohdimme myös sitä, miten puistossa hengailtaessa on ollut ehkä helpompaa olla esimerkiksi juomatta alkoholia: kun normaalisti esimerkiksi tapahtumien jatkot olisivat olleet baarissa, on puistoissa ollut paljon matalampi kynnys osallistua, vaikka ei esimerkiksi joisi alkoholia. Lisäksi puistohengailu on ilmaista. Kun ei tarvinnut huolehtia lippujen hinnoista tai baarien sisäänpääsymaksuista, oli varmasti monelle helpompi osallistua.

Meidän matkamme fuksiblogin kirjoittajina päättyy näillä sanoilla tähän. Haluamme kiittää teitä kaikkia, jotka olette olleet tekemässä meidän ensimmäisestä opiskeluvuodestamme unohtumattoman, ja seuraamassa meidän seikkailuitamme myös täällä fuksiblogin puolella. Toivottavasti näemme syksyllä toverit! 

Rakkaudella viimeistä kertaa,

Ruth ja Lyydia


Kannanotto: Selviytyminen ei tarkoita hyvinvointia

Valta ry osallistuu opiskelijoiden jaksamista ja hyvinvointia koskevaan kannanottoon, joka on kokonaisuudessaan luettavissa alla:

Korkeakouluopiskelijoiden hätähuuto: selviytyminen ei tarkoita hyvinvointia

“Yliopisto-opiskelijoiden etäopetus on jatkunut jo yli vuoden. Tällä hetkellä korkeakouluopiskelijoiden arjessa korostuvat yksinäisyys, motivaation puute ja toivottomuus. Etäopiskelun ja virikkeiden puuttumisen myötä itseohjautuvuuden ylläpitäminen on haastavaa, ja uupumus on lisääntynyt korkeakouluopiskelijoiden keskuudessa. Yhdessäkään aiemmassa korkeakouluopiskelijoiden hyvinvointia koskevassa tutkimuksessa ei opiskelijoiden uupumus ole ollut yhtä suurta kuin tuoreimmissa tutkimuksissa. Alustavien tulosten mukaan uupuneiden opiskelijoiden määrä on kaksinkertaistunut verrattuna vuoden 2016 tilastoihin [1]. Suomen hallitus ei ole tarjonnut tarpeellisia ja konkreettisia ratkaisuja korkeakouluopiskelijoiden tilanteeseen. Vinkit oman elämän kalenterointiin tai tsempit jaksamiseen ovat ala-arvoisia tilanteessa, jossa kokonainen sukupolvi korkeakouluopiskelijoita kärsii poikkeusoloista ja sen aiheuttamista vakavista lieveilmiöistä. Jaksamattomuus ei ole yksittäisen opiskelijan asenneongelma. Kyse on rakenteellisesta, koko sukupolvea koskettavasta kriisistä, johon on nyt tartuttava. Tämä kannanotto on meidän hätähuutomme: selviytyminen ei tarkoita hyvinvointia.

Opiskelijoilta ei voida vaatia poikkeusoloissa normaalia suoriutumista opintojen osalta, sillä muutokset opetuksessa ovat vaikuttaneet väistämättä monien korkeakouluopiskelijoiden opintoihin ja hyvinvointiin. Vaadittujen opintopisteiden määrää tulee huojentaa opintotuen osalta, opintotukikuukausien määrää on lisättävä ja valmistumisen on saatava venyä vuodella ilman sanktioita opintolainan hyvityksen osalta. Toimien on kosketettava kaikkia korkeakouluopiskelijoita, jotka ovat opiskelleet koronan aiheuttamissa poikkeusoloissa. Huojennuksista ei tule vaatia erillisiä selvityksiä, vaan ne on taattava jokaiselle korkeakouluopiskelijalle.

Hallitus kehotti tiedotustilaisuudessaan hakemaan apua uupumukseen. On useita tapauksia, joissa terveyspalvelumme YTHS:n piiriin on vuodenvaihteessa tapahtuneen laajentumisen jälkeen ollut miltei mahdotonta päästä. Resurssit eivät ole vastanneet opiskelijoiden tarvetta aiemminkaan. Arkeamme ovat olleet viikkojen ja kuukausien odotukset hoitoon pääsyyn, ja esimerkiksi jonot psykiatrille ovat olleet jopa yli puoli vuotta pitkiä. Tällä hetkellä tilanne on kuitenkin vielä entistä kriittisempi: ajanvarauspalvelu SelfChat on ollut poissa käytöstä jo kolme kuukautta, joten avun saaminen on todella haastavaa. Tähän mennessä YTHS:lle ohjattu lisärahoitus on vain paikannut jo olemassa olleita vuotokohtia. Kriisitilanteessa syntyneet ja syventyneet mielenterveysongelmat tarvitsevat oman ylimääräisen budjettinsa.

Opiskelijoita pitää pinnalla kliseinen toivo paremmasta huomisesta. Harva asia romahduttaa jaksamista yhtä paljon kuin linjaus etäopetuksen jatkumisesta taas ensi lukukaudella. Päätöstä etäopetuksen jatkumisesta ei tule tehdä löyhin perustein. Jokaisen linjauksen tulee olla joustava ja ottaa huomioon pandemiatilanteen kehittyminen. Käytännön on oltava linjassa päätösten kanssa. Jos opiskelijat ovat etäopetuksessa, ei heitä voi samaan aikaan vaatia tenttimään opintosuorituksia fyysisesti yliopistolla. Jos etäopetusta päätetään jatkaa ensi syksynä, opetuksen laatuun on panostettava. Opiskelijoiden oikeus laadukkaaseen ja turvalliseen koulutukseen täytyy taata myös poikkeusaikana.

Edunvalvojinamme opiskelijajärjestöissä eivät toimi hyvinvoinnin ammattilaiset, vaan yhtälailla uupumuksesta kärsivät opiskelijat. Olemme väliinputoajia – haavoittuvaisia nuoria aikuisia keskellä suuria elämänmuutoksia. Siksi sosiaaliset suhteet ja yhteisöllisyys ovat avainasemassa opiskelijoiden jaksamisen kannalta. Uupumus ja muut mieltä varjostavat ongelmat ovat meidän synkkä sukupolvikokemuksemme. Tilanne vaatii tehokkaita ratkaisuja. Vaadimme Suomen hallitukselta uutta tiedotustilaisuutta, jossa tilanteemme vakavuus huomioidaan ja siihen vastataan konkreettisin keinoin.

Opiskelijoita ei tule kohdella kuin liukuhihnatavaraa, jonka voi mekaanisesti muuntaa tulevaisuuden työvoimaksi. Yhteisestä hyvinvoinnista huolehtiminen on ensiarvoisen tärkeää, jotta yhteiskuntaa riepottelevasta kriisistä palautuminen on mahdollista. Miten pystymme rakentamaan yhteiskuntaa koronan jälkeen, kun tulevaisuuden asiantuntijat kärsivät uupumuksesta jo ennen työelämää?”

[1] Salmela-Aro, K. & Peltonen, M (2020) Yliopisto-opiskelijat ovat tavallista uupuneempia koronakeväänä. Helsingin yliopiston verkkosivut. [Viitattu 11.3.2021]

Olisiko teillä hetki aikaa puhua tunteista?

Helsingin yliopiston professori Katariina Salmela-Aron laatima kyselytutkimus kertoo sen, minkä iso osa opiskelijoista jo tiesi: korona-aika ja etäopiskelu on lisännyt uupuneiden tai uupumisriskissä olevien määrä on huolestuttavassa nousussa. Salmela-Aron kyselyihin vastanneista jopa 60 prosenttia on täysin uupunut, tai vakavassa uupumisriskissä. 80 prosenttia kyselyyn vastanneista oli naisia.

Uupumus ja väsymys ovat olleet vahvasti läsnä viime syksynä ja alkuvuodesta. Nämä eivät kuitenkaan ole ainoita tunteita, mitä olemme kokeneet. Voisi sanoa, että etäopintojen aikana elämä on ollut yhtä tunteiden vuoristorataa – niin positiivisten kuin negatiivistenkin tunteiden osalta. Nalle Puhin sanoin: — olet urheampi kuin uskot, vahvempi miltä vaikutat ja viisaampi kuin tiedätkään.

Yksinäisyys

Yksinäisyyden tunne ei varmastikaan ole jäänyt keneltäkään kokematta koronapandemian aikana. Sen absoluuttisuus on kuitenkin tullut järkytyksenä monille, ainakin niille, jotka ovat muuttaneet vieraalta paikkakunnalta opiskelemaan, tai niille, jotka asuvat yksin. Kun ketään ei oikein voi nähdä ja Zoom-yhteys ei toimi, niin on helppo vaipua epätoivoon ja yksinäisyyteen.



Häpeä ja riittämättömyys

Häpeää on aiheuttanut koronapandemian aikana ainakin tunne siitä, että ei tee tarpeeksi. Monesta voi tuntua siltä, että koulukaverit loistavat arvosanoillaan tai jaksavat herätä aamulla ja mennä kirjastoon opiskelemaan. Siitä voi syntyä tarpeetonta vertailua ja häpeää siitä, että itsellä ei välttämättä ole resursseja tehdä niin. Etenkin valtsikassa, jossa kilpailu on kovaa ja kaikki ovat järkyttävän fiksuja, itsensä vertailu muihin ja riittämättömyyden tunne omista arvosanoista tai koulumenestyksestä ovat monille tuttu todellisuus. Lisäksi valtsikalle ominainen järjestöaktiivisuus voi aiheuttaa häpeää siitä, että itsellä ei ole jaksamista tehdä mitään ylimääräistä koulunkäynnin ja yleisen selviytymisen lisäksi.

Motivaation puute ja merkityksettömyys

Kun päivät kuluvat vain tietokoneen ääressä yksin, ja jokainen päivä tuntuu samalta, on helppo kokea motivaation puutetta ja jopa merkityksettömyyden tunnetta. Kun mikään ei motivoi, koko elämä tuntuu pysähtyneeltä ja arvosanat ovat toinen toistaan huonompia, voi helposti tulla ajatus siitä, että millään ei ole mitään väliä. Kun ei ole motivaatiota opiskella edes niitä asioita, jotka ennen olivat intohimo, ei välttämättä tunnu siltä, että koulunkäynnissä ylipäätään on järkeä.

Turhautuneisuus, Avuttomuus, Epävarmuus, Tyhjyyden tunne

Opiskeluiden aloittaminen tarkoittaa myös uutta yliopistomaailmaa, joka on monelle meistä ollut täysin vieras. Uuteen elämänvaiheeseen astuminen yksin tietokoneen ruudun välityksellä voi luoda tyhjyyden ja avuttomuuden tunteen. Aktiiviset tuutorit ja avuliaat kanssaopiskelijat ovat olleet monen pelastus, mutta epävarmuus kalvaa silti mieltä. Kursseilla kysymysten esittäminen ja aiheista kurssilaisten kanssa keskusteleminen on väistämättä jäänyt etäyhteyden myötä vähemmälle, mikä on luonut monelle opiskelijalle kuvan, että opinnot etenevät sumussa. 

Odotukset opiskelijaelämästä eivät fuksien osalta ole vastanneet todellisuutta. On turhauttavaa huomata normaalin elämän keskeytyneen samalla kun nuoruusvuodet rakentava arvokas opiskeluaika hupenee. Turhautumista aiheuttaa myös se, ettei koronatilanteen kestosta ole kenelläkään varmaa tietoa. 

Ylpeys 

Vaikka opintojen alkamiseen on liittynyt paljon vaikeita kokemuksia ja epäonnistumisen tunteita, on meillä fukseilla myös valtavasti syytä olla tyytyväisiä itseemme. Monille pitkältä ja toivottomalta tuntuvan hakuprosessin jälkeen unelmien koulupaikan saaminen on kasvattanut itsevarmuutta ja ylpeyden tunnetta. Etäopiskelu on aiheuttanut monelle valtavasti haasteita niin oman suoriutumisen kuin mielenmaisemankin osalta. On kuitenkin hyvä muistaa, että keskellä globaalia pandemiaa edes pystyssä pysyminen tai kurssilta läpi pääseminen antavat aihetta ylpeyteen. 

Arjen arvostus

Arjen ja arkisten asioiden arvostus on kasvanut korona-aikana aivan valtavasti. Pienetkin normaalit hetket, kuten esimerkiksi ystävän näkeminen tai kahvilassa käynti antavat energiaa pitkäksi aikaa. Aina kun elämään saa hitusenkin vanhaa normaalia, pieni toivonpilkahdus nostaa päätään. Ehkä vielä joku kaunis päivä (toivottavasti pian) elämä palautuu edes lähelle sitä normaalia, mihin olimme tottuneet ennen koronapandemiaa. Se on ainakin varma, että enää ei tee mieli valittaa liiallisista sosiaalisista kontakteista. Kuten nyt tiedämme, mikään ei ole itsestäänselvyys.

Kiitollisuus

Vaikka kaikki välillä tuntuu merkityksettömältä ja tulevaisuus näyttäytyy epävarmana, kiitollisuuden tunne esimerkiksi terveydestä tai ystävistä tai ylipäätään siitä, että on selviytynyt taas yhdestä periodista, tulee vahvana esiin. Vaikka välillä tuntuu rankalta, niin rankoista ajanjaksoista selviytyminen lisää kiitollisuuden tunnetta entisestään. Lisäksi alati lisääntyvä valo ja kevään tulo antavat aihetta kiitollisuuteen.

On tärkeää muistaa, että kaikki tunteet, niin ylitsevuotavilta tuntuvia kuin ne saattavatkin olla, ovat elämän suola ja pippuri. Ilman tunteita elämä olisi aika tylsää – toki joskus helpompaakin. Tärkeintä on muistaa olla armollinen itselleen sekä muille. Kaikki me yritämme vain selviytyä uudessa ja erikoisessa tilanteessa. Normaali selviytyminen on pandemia-aikana kuin olympiamitalin voittaminen, ja siitä pitää olla ylpeä. Armollista, onnellista, aurinkoista ja toivontäyteistä kevättä kaikille.

Ruth Erkkilä ja Lyydia Laukkanen

Valta ry:n hallitus 2021

Valta ry:n hallitus 2021 järjestäytyi 16.12.2020.

Puheenjohtaja: Jenni Surakka
Varapuheenjohtaja: Milla Pirttilahti
Taloudenhoitaja: Ruth Erkkilä
1. opinto- ja yhdenvertaisuusvastaava: Lyydia Laukkanen
2. opintovastaava ja sihteeri: Toivo Hursti
Yhdenvertaisuus- ja urheiluvastaava: Mikael Kaarento
Viestintä- ja ympäristövastaava: Alma Tuunainen
Viestintä- ja kansainvälisyysvastaava: Claudia Kuismin
Ulkosuhde- ja kulttuurivastaava: Akseli Nurminen
Työelämä- ja tilavastaava: Ella Teppola
Työelämä- ja tuutorvastaava:
Leevi Kangas
Tapahtumapäälliköt: Henrik Peiponen ja Sanni Sirén

Virkailijat:
Nea Rastas
Dora Arruda
Ine Ilmavalta
Lotta Lind
Roosa Rytkönen
Meeri Väätäinen
Anna Koskela

Sata puistoo, tuhat maskii ainakin

Koronakevät on vaikuttanut kaikkien elämään, mutta etenkin meidän fuksien syksyyn. Kun opiskelut alkoivat, oli melko monelle epävarmaa se, tullaanko opiskelu järjestämään luentosaleissa vai Zoomissa, tullaanko tapahtumia järjestämään ollenkaan, ja ehditäänkö nähdä yhtäkään fuksikaveria ennen uutta lockdownia.

Onneksi syksyllä ehdittiin tapahtumia järjestää, vaikkakin lähinnä puistoissa. Helsingin puistoista tutuksi ovat tulleet ainakin Ruttopuisto, Esplanadi, Kaisaniemen puisto sekä Tervasaari. Yhteenlaskettuna puistoissa olemme viettäneet yhteensä 13 iltaa.

Mitä pidemmälle syksyä päästiin, sitä enemmän alkoi ilmestyä koronatapauksia ja sen myötä koronarajoituksia. Etätapahtumat yleistyivät. Olemme viettäneet juomapeli-iltaa Zoomissa, ekskursiot ovat olleet netissä ja 3-vuotiasta Valta ry: täkin juhlittiin etänä. Myös luennot ovat olleet Zoomissa. Yhteensä etätapahtumia on ollut kymmeniä, Zoom-luentoja toistakymmentä.

Turvasuosituksia on toki noudatettu. Käsidesiä meillä on kulunut litroittain. Hauskaa on voinut pitää myös rajoituksien lomassa. Olemme esimerkiksi pienellä fuksiryhmällä kiertäneet ympäri Helsingin keskustaa suorittamassa fuksipassikohtia. Hittiputkeakin on kuunneltu ainakin kolmekymmentä kertaa, mikä on huomattavan suuri saavutus ottaen huomioon, että Hittiputki kestää 9 minuuttia 20 sekuntia. Mutta faktahan on se, että ei ole polvin tapahtumaa ilman Hittiputkea.

Ilmassa on kaikesta hauskanpidosta ja tutoreiden ja ainejärjestöjen hienoista ponnisteluista huolimatta ollut välillä pettymyksen ja ahdistuksen tuntua, kun etäluentojen toteutus on välillä vähän sakannut ja huoli siitä, näkeekö kavereita vielä ennen joulua, on noussut pintaan. Polvin fuksien metsäretkellä ainakin meistä tuntui siltä, että reissu taitaa olla viimeinen tämän vuoden livetapahtuma. Näillä näkymin se viimeiseksi tapahtumaksi jäikin.

Onneksi ainakin tällä hetkellä vielä saa nähdä ystäviä, ja sekä fuksit että ainejärjestöt ovat lyöneet viisaat päänsä yhteen ja keksineet mitä luovimpia tapoja luoda hyvää yhteishenkeä – hyvänä esimerkkinä esimerkiksi yksi fuksien etäpeli-ilta, jolloin pelasimme Among Usia monta tuntia. Among Usia onkin tullut pelailtua yömyöhään, pienellä kyselyllä saimme laskettua, että pelitunteja on kertynyt ainakin 126,7.

Myös alkoholia on kylminä pimenevinä syysiltoina tullut nautittua fuksein kanssa, pienellä laskutoimituksella laskettuna alkoholin määrä on 317 galloonaa. Uskaltauduimme myös yksi lokakuun ilta baariinkin – luonnollisesti maskit naamassa.

Kaiken kaikkiaan fuksisyksy on ollut hyvin onnistunut. Uusia ystävyyssuhteita on solmittu, sillä mikä lähentäisi paremmin kuin puistossa värjöttely vesisateessa tai Zoom-luennoilla professorin maskifiltterin kommentointi.

Ruth Erkkilä ja Lyydia Laukkanen

Fuksisyksy kolmannessa polvessa

Fuksisyksy vetelee viimeisiään ja tentit ovat jo tämän vuoden osalta ohi! Niinpä on myös aika startata Vallan fuksiblogi, jossa uudet fuksit Anna Enbuske ja Pilvi Virtanen kirjoittavat fiiliksiään uusista opinnoistaan ja opiskeluelämästä. Ensimmäisessä blogissa päästään kurkistamaan hieman, ketä kirjoitusten takana tänä vuonna on!

Kuka olet?

Anna: Mie oon 22-vuotias ja oon kotosin Rovaniemeltä (tulee minun kans jutellessa varmasti heti selväksi). Tykkään esimerkiksi Marimekosta, metsästä ja soul-musiikista. Opiskelujen ohella teen myös työkseni viestintää ja harrastan partiota. Oon enemmän punkku- kuin valkkari-ihmisiä ja kuuluisin Tylypahkassa ehdottomasti Puuskupuhiin. 

Pilvi: Mä oon 21-vuotias ja asun tällä hetkellä Kalasatamassa. Oon kuitenkin asunut koko lapsuuteni Tuusulassa ja vietän siellä edelleen melko paljon aikaa. Rakastan matkustelua, punkkua ja Milan Kunderan romaaneja. Toivon, että saisin asua Roomassa jonain päivänä.

Miten päädyit opiskelemaan polviin?

Anna: Olin vielä abivuonna ihan varma, että minusta tulee psykologi, mutta onneksi hain “varavaihtoehtona” myös opiskelemaan viestintää. Kesken abikevään kiinnostus psykaan lässähti realismin iskiessä, mutta onneksi Mediayhteiskunta sai minut aidosti kiinnostumaan viestinnästä ja päätin hakea seuraavana vuonna polviin. Pari kertaa läheltä liippaamisen jälkeen omalla kohdalla “kolmas kerta toden sanoo” -lausahdus piti paikkansa. Valmennuskurssin kävin kahtena vuonna, ja itse asiassa Pilvin kans tunnetaanki tältä jälkimmäiseltä!

Pilvi: Muistan, että yläasteella toiveammattini oli ihmisoikeusjuristi. Myöhemmin lukiossa kuitenkin ymmärsin, että Valtsika voisi varmaan olla se mun juttu. Valmistuin Ressun lukiosta vuonna 2017, jonka jälkeen suuntasin seikkailemaan maailmalle. Päätin hakea opiskelemaan Polviin kahden ulkomailla vietetyn välivuoden jälkeen, ja opiskelupaikka napsahti onnekkaasti ekan yrityskerran jälkeen. 

Mikä oli tsemppibiisisi pääsykoekevään aikana?

Anna: Eminemin Lose Yourself! Monien puheiden perusteella klassikkobiisi valtsikalaisten pääsykoekeväässä. Legendan mukaan just ennen pääsykoetta pitää myös kuunnella tää, että pääsee sisälle – toimi myös omalla kohdalla!

Pilvi: Kuuntelin paljon Imagine Dragonsin ja Coldplayn biisejä ennen pääsykoetta. Mulle ei siis muodostunut vain yhtä tsemppibiisiä!

Millaista opiskelu on ollut?

Anna: Välillä vähän raskasta, mutta yleisesti ottaen mielenkiintoista! Hain polviin nimenomaan sen takia, että yhteiskunnallisten teemojen taustat ja syyt kiinnostaa, mutta toisaalta viestinnän vaikutus tähän kaikkeen. Jo tokalla viikolla tuli Hanna Wassin luennolla sellainen olo, että oon ihan oikeassa paikassa. Toki lukemista ja kirjoitustehtäviä on aika paljon, mutta niistäkin selviää, kun ei stressaa turhaa!

Pilvi: Ajoittain melko työlästä. Myös mun mielestä Hanna Wassin luennoilla tuli semmoinen olo, että ei vitsi täällä on mahtavaa opiskella. Omaa opiskelua on auttanut aikatauluttaminen, sillä haluan pitää kiinni vapaapäivistä. 

Mikä on ollut fuksisyksynä parasta?

Anna: Ehdottomasti uusiin ihmisiin tutustuminen! Tapahtumista suosikki on ollut Median vuosijuhlat ja niiden jatkot.

Pilvi: Täällä on niin paljon ihania tapahtumia ja uusia kiinnostavia ihmisiä! Tapahtumista mieleenpainuvimmat ovat olleet mm. fuksiaiset, kymppisitsit ja VOOn risse. 

Oletko ajatellut lähteä järjestötoimintaan mukaan?

Anna: Lähdin jo fuksisyksynä vähän hetken mielijohteesta mukaan valtsikan speksin lavastusvastaavaksi, kun vastaava oli vielä hakusessa! Lisäksi toimin ensi vuonna Median hallituksessa yhdenvertaisuusvastaavana ja toisena opintovastaavana. 

Pilvi: Oon lähtenyt mukaan vasta virkailijan roolissa. Ajattelin fuksivuoden ajan vielä pohtia, mikä olisi mulle paras järjestö. 

Oletko jo miettinyt, mikä opintosuunta sinua kiinnostaa eniten: politiikan ja organisaatioiden tutkimus (polorg), viestintä vai maailmanpolitiikka?

Anna: Alunperin hain polviin erityisesti viestinnän perässä, mutta nyt myös polorg on alkanut kiinnostaa! Koska kahta opintosuunnista opiskellaan kuitenkin melkein yhtä paljon, en ole ottanut hirveästi stressiä siitä, onko pääaine lopulta viestintä vai polorg, vaikka viestintää ykkösenä toivonkin edelleen.

Pilvi: Oon tällä hetkellä eniten kiinnostunut maailmanpolitiikasta. 

Minkä vinkin haluaisit antaa tuleville fukseille syksystä selviytymiseen?

Anna: Muista välivesi. Ja pidä huoli, ettet ompele haalareiden lahjetta tai taskua vahingossa kiinni.

Pilvi: Ei kannata stressata liikaa Politics-kirjan tenttimistä. Suosittelen tässäkin asiassa luottamaan perinteiseen yhteistyöhön.

Valta ry:n hallitus 2020

Valta ry:n hallitus 2020 järjestäytyi 12.12.2019.

Puheenjohtaja: Amanda Laukkanen
Varapuheenjohtaja: Diego Felgueroso
1. opintovastaava ja kansainvälisyysvastaava: Nea Rastas
2. opintovastaava ja yhdenvertaisuusvastaava: Janne Lodewijks
Taloudenhoitaja ja ulkosuhdevastaava: Lotta Kallio
Sihteeri, yhdenvertaisuus- ja urheiluvastaava: Heta Pirttijärvi
Tuutor-, viestintä- ja tilavastaava: Jenni Surakka
Työelämä-, ympäristö- ja viestintävastaava: Milla Pirttilahti
Työelämä- ja kulttuurivastaava: Ella Teppola
Tapahtumavastaavat: Ella Mäkelä ja Emilia Ruotsala

Virkailijat:
Aaro Aalto
Aino Pietiläinen
Aurora Binder
Ine Ilmavalta
Adele Kataja
Sissi Miettinen
Hedda Grip

Fuksivuoden kohokohtia

Ensimmäinen opintovuosi alkaa lähestyä loppuaan. Vuosi on mennyt uskomattoman nopeasti, ja halusin tulla vielä kertomaan kuluneen vuoden kohokohdista teille – toivottavasti saatte postauksesta vähän ylimääräistä lukumotivaatiota viimeisille lukuviikoille!

Vuosi on pitänyt sisällään paljon opiskelua, mutta sitäkin enemmän kivoja tapahtumia ja uusia ystäviä. Jokaisen fuksivuosi on erilainen, ja vuoden mittaan ihmiset löytävät juuri ne itselleen mielekkäät jutut – vapaus valita ja tehdä itseään kiinnostavia asioita on mielestäni paras asia yliopiostossa! Syksyllä Valtsika vaikutti lukemattomien kurssien, tapahtumien ja ihmisten sekamelskalta, joka on hiljalleen selkeytynyt hieman vähemmän sekavaksi kokonaisuudeksi. Kerron teille nyt omasta mielestäni parhaista jutuista, mitä kuluneen vuoden aikanana on ehtinyt tapahtumaan ja mihin olen itse lähtenyt mukaan.

             

Hallitustoiminta

Ehdottomasti yksi siisteimmistä jutuista, joihin yliopistossa tarjoutuu mahdollisuus tutustua! Aloitin yhden ainejärjestömme, VOOn hallituksessa taloudenhoitajana vuoden alussa. Hallitustoiminnassa pääsee järjestämään jäsenistölle mahtavia tapahtumia, ekskursioita ja kehittämään koulutusohjelmia sekä järjestön toimintaa. Lisäksi tutustuu mahtaviin ihmisiin ja saa kokemusta myös rennosta kokoustamisesta, yhdenvertaisuuteen ja tasa-arvoon liittyvistä asioista ja esimerkiksi taloudenhoitajana kirjanpidosta. Hallitustoimintaan voi lähteä mukaan virkailijana tai hallituksen varsinaisena jäsenenä – virkailijana toimiminen on hyvä keino tutustua toimintaan ja osallistua omien mahdollisuuksien mukaan.

Järjestömme on tänä keväänä ehtinyt järjestää jo monta ekskursiota, sitsejä ja vuosijuhlat. Seuraavaksi järjestämme yhden valtsikan vapputapahtumista, jota en malta odottaa! Opiskeluvuosi huipentuu vappuun, jolloin saa vetää punaiset haalarit päälle monta päivää (tai viikkoa) peräkkäin…  

Meillä on polvissa kolme ihanaa ainejärjestöä – Media, Valta ja VOO – joista jokaisessa on ihania ihmisiä ja mahtava tekemisen meininki. Järjestöihin pääsee tutustumaan paremmin niin nettisivujen kuin Instagramin kautta. Toivottavasti jäsenistömme täydentyy ensi vuonna uusilla, innokkailla fukseilla!

 

Speksi

Speksi on opiskelijoiden oma näytelmä, johon kannattaa ehdottomasti lähteä mukaan, mikäli näytteleminen, laulaminen, soittaminen, tuottaminen tai taustatiimeissä puuhailu kiinnostaa. Itse olin maskeeraustiimissä, mikä oli mukava tapa tutustua speksiin näin ensimmäisenä vuonna. Speksi vie paljon aikaa erityisesti, mikäli on esimerkiksi näyttelijä, tanssija tai bändissä mukana. Kokemus on kuitenkin sen arvoinen, sillä speksissä on mahdollisuus tutustua mahtaviin ihmisiin oman koulutusohjelman ulkopuolelta ja haastaa itseään – minulla ei ollut mitään kokemusta maskeerauksesta tai teatterista, mutta viikko teatterilla speksaajien kanssa opetti paljon! Erilaisia tehtäviä on paljon, eli vaikkei lavalle hauaisikaan, speksissä on mahdollista olla mukana monessa eri roolissa.

Valtsikan speksin fiiliksiä voi käydä katsomassa täältä!  

Tuutorointi

Vaikka tuntuu, että on itse vasta aloittanut yliopisto-opiskelun ja opettelee vielä kaikkia opiskeluun liittyviä kaytäntöjä ja kiemuroita, on kohta aika tuutoroida uusia fukseja! Viime vuoden tuutorit tekivät mahtavaa työtä auttaessaan meidät alkuun opinnoissamme – ensi vuonna halutaan tehdä vähintään sama teille! Meitä on syksyllä suuri joukko niin tämän vuoden fukseja kuin vanhempiakin opiskelijoita ohjaamassa ensi syksyn fukseja opiskelujen alkuun. Odotan innolla, että pääsemme järjestämään toivottavasti juuri sulle tapahtumia, joissa pääsee tutustumaan uusiin opiskelukavereihin ja valtsikan upeaan fiilikseen!

Muistakaa seurata Instagramissa Polvituutorit – tiliä! Siellä voi myös laittaa meille viestiä, kysymyksiä, terveisiä ja toiveita kaikesta koulun aloitukseen ja pääsykokeisiin liittyvästä. Lisäksi jaamme Instassa lukuvinkkejä, omia kokemuksia pääsykoeurakasta ja tarinoita siitä, kuinka päädyimme polviin opiskelemaan.

Paljon jaksamista Rosanvallonin pänttäämiseen! Pitäkää itsestänne huolta, levätkää ja uskoa itseenne! Toivottavasti nähdään kaikki teidät pääsykoebileissä 8.5. ja syksyllä opintojen parissa <3  Tuuli