Fuksivuosi on nyt taputeltu. Korona-ajan fuksivuonna arki oli erilaista, uutta ja haastavaa, mutta kuitenkin omalla tavallaan palkitsevaa. Kun pohdimme mennyttä fuksivuotta nyt kesällä, on päällimmäisinä tunteina onnistumisen tunne, sekä kiitollisuus saaduista ystävistä ja yhteisistä kokemuksista. Silläkin riskillä, että suututamme jokaisen lukijan, voisimme jopa kutsua mennyttä vuotta melkoiseksi jaetuksi sukupolvikokemukseksi, joka tulee yhdistämään meitä vielä pitkään.

Vuoteen kuului myös paljon asioita, joista emme välttämättä haluaisi luopua. Vaikka odotamme malttamattomina liveluentoja, monipuolisempia tapahtumia ja normaalia arkea kirjastoissa ja unarissa, on myös paljon asioita, joita haluaisimme jättää osaksi yliopistoelämää. Esimerkiksi mielipiteitä jakavat Zoom-kokoukset, luentotallenteet sekä läsnäolopakottomuus. Nämä asiat lisäisivät selkeästi kurssien ja opiskelun joustavuutta sekä esimerkiksi töiden ja koulun yhdistämistä paremmin.

On myös paljon asioita, joille malttamattomina haluamme heittää hyvästit. Näitä ovat esimerkiksi etäluennot, Zoom-hengailut ja etätapahtumat. Etäisyydestä – oli se sitten kanssaopiskelijoista, professoreista tai ihan fyysisistä paikoista, kuten kirjastoista tai luentosaleista – monet fuksit ovat saaneet jo tarpeekseen. Vaikka läppärin kautta koulua onkin voinut käydä Mänttä-Vilppulassa tai Espanjassa, oli fuksien toiveet selvät: läheisyyttä ja yhteisöllisyyttä kaivataan nyt enemmän kuin koskaan.

On myös paljon asioita, jotka varmasti jäävät elämään perinteinä myös tuleville fukseille. Yksi näistä on esimerkiksi tuutoreiden fuksimökin sijaan järjestämä metsäretki Nuuksioon. Kun kysyimme kanssafukseilta asioita, jotka jäivät mieleen, metsäretken mainitsivat lähes kaikki. Vaikka fuksimökki tulevina vuosina järjestetäänkin, on uusilla tuutoreilla motivaatiota raahata uudet opiskelijat metsän keskelle. 

Puistohengailut olivat monien mielestä mukavia, vaikka toki myös normaaleja tapahtumia toivottiin. Etäaika ja sen tuomat haasteet pakottivat eräänlaiseen luovuuteen sekä saavutettavuuden lisäämiseen. Pohdimme myös sitä, miten puistossa hengailtaessa on ollut ehkä helpompaa olla esimerkiksi juomatta alkoholia: kun normaalisti esimerkiksi tapahtumien jatkot olisivat olleet baarissa, on puistoissa ollut paljon matalampi kynnys osallistua, vaikka ei esimerkiksi joisi alkoholia. Lisäksi puistohengailu on ilmaista. Kun ei tarvinnut huolehtia lippujen hinnoista tai baarien sisäänpääsymaksuista, oli varmasti monelle helpompi osallistua.

Meidän matkamme fuksiblogin kirjoittajina päättyy näillä sanoilla tähän. Haluamme kiittää teitä kaikkia, jotka olette olleet tekemässä meidän ensimmäisestä opiskeluvuodestamme unohtumattoman, ja seuraamassa meidän seikkailuitamme myös täällä fuksiblogin puolella. Toivottavasti näemme syksyllä toverit! 

Rakkaudella viimeistä kertaa,

Ruth ja Lyydia